Ei Mitään Stressiä, Mutta Kun Kiire..!

Aamu koitti, ja voi että miten se tuntuikin ihanalta. Tietää että iltaan mennessä ollaan jo rakkaan koti Suomen puolella. Viimeinen yö meni hyvin vielä nukkuessa olohuoneen sohvalla, ja ihan hyvä niin sillä en olisi halunnut herätä enempää siihen kun Jenny saapui omilta seikkailuiltaan kotiin reilusti puolenyön jälkeen. Tai no, kyllähän minä kuulin kun ovi avautui mutta eipä se sen enempää häirinnyt eri huoneen puolella. Tämä sohva vaan on ollut niin loistava paikka nukkua. :D Hieman tuntui oudolta vaan olla ja odottaa että kello tulisi puoli kymmenen kun ei ollut mitään muuta tehtävänä, kuin varmistaa että kaikki on mukana ja laitaa itsensä lähtövalmiuteen. Vähän jälkeen yhdeksän me sitten lähdettiinkin jo alakertaan odottamaan kyytiä kun ei ollut mitään järkeä vaan olla ja seisoa sisällä. Matkalaukun tuonti alas oli kyllä uskomaton tehtävä. Minä kun luulin että painavia asioita olisi raskas viedä ylöspäin mutta tämä alas meneminen olikin hankalampaa. Voimaan kuvitella miltä muihin asuntoihin on kuullostanut minun jokaisen portaan askelman kohdalla aiheuttamaksi kolahdus, kun pudotin matkalaukkun portaalta alemmalle portaalle. Se oli taas näitä "hitaasti mutta varmasti tapauksia" 

Automatka lentokentälle tuntui hirmu tunnelmallisella.  Varmaan kun oli tottunut siihen että liikkuminen paikasta toiseen tapahtuu joko junalla ratikalla,     toi tämä matka nyt sellaisen päättymisen tunteen. Radiosta soiva hempeä musiikkikin oli varmasti osa-aiheuttajana tuolle haikealle mielelle, etenkin tietäen ettei näitä biisejä enää suomen radiosta tule kuuleman. Erilaista oli myös katsoa katuja ja taloja auton ikkunan takaa, vaikka monien katujen ohitse olimme kulkeneet jo monen monta kertaa. Olen kyllä onnellinen että teimme Lukan reissun, sillä mitä kauemmas ajoimme kaupungista, alkoi tehdä mieli hypätä ulos autosta kävelemään pelloille ja luonnon keskelle. Lukasta saimme edes pienen palan Prahan luontoa muistoissamme mukaamme. 

En kyllä enää ikinä jää odottamaan lentokentälle ketään sitä varten että menemme yhtä matkaa jättämään matkatavarat. Me kyllä oltiin siellä ihan hyvissä ajoin mutta Nooralla ja Jorilla kestikin vähän pidempään. Tunti me varmaan heitä siinä odoteltiin kunnes kellon alkaessa hyvin uhkaavasti lähestyä yhtätoista, päätimme lähteä jo viemään omat tavaramme. Hieman olin arvioinut väärin oman laukkuni painon, puhumattakaan Sallan. Sallan laukku saatiin nätisti menemään ilman lisäpainoja läpi ja miltein olin jo helpottunut siitä ettei oma laukkuni ainankaan kovin paljon enempää paina, mutta voi miten väärässä olinkaan. 28.4 kiloa! 5.4 kiloa ylipainoa. Voitte vaan arvata mikä paniikki minulle siinä vaihees iski. Vähän päälle puolituntia aikaa lentokoneen lähtöön ja minun oli ryhdyttävä hoitamaan lisämaksuja siinä kiireessä. Eikä minulla ollut enää rahakkaan pussissa. Minulle sanottiin että voin maksaa visa elektronillani joten annoin kortin virkailijalle jotta hän kirjaksi siitä tiedot ylös. Ja voi luoja että se kävi hitaasti. Ihan kuin jotain hidastettuna elokuvaa olisi katsonut kun hän siinä hitaassa rauhassa näytteli tietokoneelle tietoja ja kun mainitsin asiasta että meillä olisi hieman kiire jo tässä niin hän vain tokaisi "mutta kun nämä pitää kaikki kohdat täyttää järjestyksessä" Miten seliittyy MITENKÄÄN siihen että työskentelisi NOPEAMMIN! Kyllä jos tuollaista toimisto työtä tekee, pitäisi osata kirjoittaa koneella nopeammin kuin vain yksi kirjain per sekunti. Sitten kun hän vielä sanoi että "maksu tällä kortilla ei onnistu". Miltein meinasi tulla itku siinä vaiheessa. Lähde siinä sitten vielä etsimään automaattia että saat rahaa nostettua. Eikä niitä tietenkään voinut olla siinä lähistöllä vaan piti juosta kerros alemmas ja pitkän käytävän toiseen päähän. Hirmu kiva oli juosta sinne koroilla joita ei ollut kuukauteen käyttänyt. Ja Nooralle kävi vielä sama juttu. Kun olin saanut käytyä nostamassa omat rahani ja viimein maksettua uuden hidastetun toimistotyöläiselokuvan jälkeen maksuni, joutui Noora lähtemään rahan haku reissulle oman maksujensa vuoksi. Odotellaanpas siinä sitten vielä toinen samanlainen hidastettiin maksukerta. Sitten kun minun piti vielä toimittaa kuitti maksusta sille henkilölle jolle olin laukkuni jättänyt. No, enpä minä mitään kuitti ollut saanut joten käyppäs vielä hakemassa sekin erikseen. Kello oli jo yli yhdentoista, puolelta lähtee kone ja meidän pitäisi vielä käydä läpi turvatarkastuskin. Hieman alkoi olla jo epätoivoinen olo tuossa vaiheessa. Oikeasti! Tästä eteenpäin, jokainen huolehtikoon itse itsestään etenkin jos se meinaa sitä, että kaikki (etenkin ne jotka olivat huolehtineet itsensä perille ajoissa) meinataan myöhästyä sen takia! 

Onneksi turvatarkastuksessa ei ollut paljon jonoa, joten läpi päästiin suht nopeasti. Hieman vaan ihmettytti se että minun piti purkaa Ipadini laukustani pois ja laittaa se erillisen laatikkoon menemään tarkastuksen läpi. Ei meidän noin tarvinnut Suomen puolella tehdä. Etenkin kun minulta vielä erikseen kysyttiin, että onko minulla mukanani tietokonetta ennen kun ehdin asettaa laukkuani laatikkoon. 

Kyllä siinä viimehilkun olotila vielä tiivistyi kun lentokoneen päästyä emme ehtineet tuskin istahtaakkaan aloillemme kunnolla kun lentokone olikinnjo ilmassa. Hyvä että kuitenkin ehdimme ajoissa ilman että meitä tarvitsi alkaa kuuluttamaan koneeseen. Tai no, enhän minä kyllä tiedä ehdittiinkö se tehdä kun ympärillä oleva maailma katosi siinä kiireessä täysin kun päämääränä oli mielessä vain koneeseen pääsy. Kaiken jännityksen jälkeen nyt kuitenkin istuttiin turvallisesti matkalla kohti Suomea ja kotia!  :)

Seuraavan kerran matkaan lähdetäänkin taas kesäkuussa, kohdena Fashion Gamesin finaali!

Viimeistä Viedään

Nyt on laukku pakattu ja kaikki tavarat saatu mukaan. Hieman arvelutti että näinköhän kaikki mahtuu sittenkään vaikka puolet tavaroista olikin jo lähtenyt takaisin Suomeen, mutta nippa nappa saa laukun vielä laitettua kiinni ilman että siihen tarvitsee itse istua päälle. Nyt vaan jäädään taas jännittämään sitä miten paljon tuo laukku tulee taas painamaan. Suomessa olisi vielä ollut helppo keskustella ylipaino asioista mutta täällä se voi olla hieman hankalampaa eri kielellä sekä käsirahattomuuden kanssa. Enhän minä edes tiedä paljon tuollaiset ylipainon saattavat tulla maksamaan. Mutta jos nyt oikein osasin tuota laukunpainoa vähän arvella, sen pitäisi kyllä olla hivenen kevyempi mitä se oli silloin kun tänne tultiin. Vai onko minusta itsestäni vain tullut sitten voimakkaampi? Epäilen...

Pieni ilta seikkailukin me ehdittiin vielä käydä tekemässä. Rahaa ei ollutkaan mennyt niin paljon iltapäivän aikana jotain loput oli helppo lähteä tuhlaamaan loppuihin tuliaisiin. Ihanan tunnelmallista oli astua ulko-ovesta ulos, hämärään viimeiseen iltaan jonka siellä vietti. Vastahan me oltiin saavutti perille ja lähdetty etsimään kauppaa jostain suunnasta. Jään kyllä kaipaamaan näitä lämpimiä iltoja...ja  metroajeluita. Niin helppo on ollut päästä paikasta toiseen pidemmänkin matkan taakse. Mustek oli kuitenkin kohteename ja sen matkamuisto kaupat. Minulla oli tarkka kuva siitä mitä halusin ostaa, mutta ensimmäinen vastaantullut kauppa oli niin iso ettei sieltä meinannut erottaa mitään kaiken kimalluksen keskeltä. Vähän myös pelotti kävellä kaikkien niiden kristallien ja koriste esineiden keskellä, kun niitä oli niin paljon. Vierestä löytyi kuitenkin toinen kauppa johon sain kulutettuja miltein kaikki loput rahani.  Ilta oli kuitenkin sen verran ihana ja lämmin että olisi ollut aika ikävää vain lähteä takaisin hotellille. Hetken aikaa kierreltiin keskustan katuja, tutkaillen katu kauppiaiden tarjontaa ja nauttien ruokien tuoksusta. Nälkähän tässä vain itselle tulee. Miltein sorruin ostamaan itselleni yhden hodarin, mutta annoin kuitenkin olla. Lähtiessämme kuitenkin pois sen kojun luota, minulle alkoi toisesta kojusta huutaa joku toinen mies. Varmaan yritti saada minut luokseen ostamaan tai jotain, en tiedä, mutta pokkana minä vaan huusin hänelle takaisin Suomen kielellä "mää en ymmärrä yhtään mitä se selität!". Mä olen halunnut tehdä tuon jo niin pitkään. Salla sai siitä ainankin hyvät naurut jos ei muuta. :D

Ajeltiin siinä sitten taas viimeisen kerran Floralle ja mietittiin että kävisimmekö yläkerrassa katsomassa onko siellä vielä ruokapaikkoja auki. Se hodarien tuoksu kun oli nyt hyvin nostattanut nälän pintaan, eikä kämpällä olevia viimeisiä nuudeleitakaan viitsinyt syödä pois ennen aamua. Jännä oli kävellä Floran käytäviä pitkin kun kaikki liikkeet olivat menneet yhdeksän jälkeen jo kiinni. Yläkerrasta kuitenkin löytyi vielä väkeä ja ruokapaikan valinnan vaikeus. Monta kertaa oltiin kuukauden aikana kävelty KFCn ohi ilman että oltiin maistettu sieltä mitään. Nyt oli aivan pakko! Ja voi että harmitti ettei oltu tultu syömään siihen aikaisemmin. Verrattuna vieressä olevan mäkkärin ruokiin tämä oli jotain aivan taivaallista. Texas Grander, jonka söin, sisälsi paljon salaattia, kanaa ja jotain tulisia mausteita. Jo ensimmäisen haukkumisen aikana tuntui että missio kunnolla jotain vaikka suussa ei ollut kuin vain leipää, muutama salaatin pala ja hieman maustetta.  Mitä syvemmälle sitä söi alkoi tulisuuskin tuntua enemmän suussa, mutta se oli kuitenkin juuri sopivaa että sen pystyi syömään kevyesti loppuun asti. Vitsi mä tiedän kyllä mihin haluan tulla syömään kunhan tulen tänne sitten kesäkuussa takaisin! Saisi tulla tämä paikka Suomeen myös. 

Viimeiseksi ehdittiin vielä tehdä viimeinen reissu alberttiin salama käydessä ostamassa mukaansa suklaata. Jään kyllä kaipaamaan näitä halpoja ruuan ja makeisten hintoja. Ja nallekarkkeja! Onneksi niitä kuitenkin on jo pakattuna laukkuun mukaan. :D Enää ei ollut kuin vain yö jäljellä siihen, että olemme matkalla kotiin!

Viimeinen Koulupäivä

Miten tämä päivä tulikin jo? No oikeastaan ihan hyvä että tuli, sillä kauhea koti-ikävä on jo ehtinyt tulla vaikka täällä onkin muuten hyvin viihtynyt. Viimeistä koulupäivää kuitenkin viedään, ja viimeistä näyttelyä. Hieman ikävän puoleista oli matkata koululle kun satoi vettä ja ilma oli kostea. Suurimman osan ajasta kun on ollut niin lämmintä ja aurinkoista. Meitä olikin ihan kunnon porukka lähdössä näyttelyyn, sillä Islantilaiset ja Turkkilaiset osallistuivat mukaan myös. Turkkilaisia odotellessa oli taas hyvää aikaa keskustella vähän islantilaisen kanssa koulun käynnistä ja maidemme säästä. Sanoin myös heille että miten ihana minusta oli että he puhuivat englantia koska täällä ollessa, sitä on päässyt puhumaan opiskelijoiden kanssa niin vähän. Marthankin kanssa saimme selvitettyä huomisen lähtömme ja keskusteltua vähän siitä, miten olemme täällä viihtyneet. Kuvaajan tämä muuten on ollut, paitsi että sitä ompelua olisi vain saanut olla enemmän. Etenkin nyt kun minulla on nuo fashion gamesin finaali vaatteet tehtävänä. Onneksi minulla on kuitenkin aikaa kesäkuulle asti, jolloin tapahtuma pidetään. Toivottavasti silloin pääsee myös osallistumaan paikan päälle.

Tämän päivän näyttely oli kyllä loistava loppu tälle meidän koulu kuukaudellemme. Menimme katsomaan vaatesuunnittelija, Blanka Matragin näyttelyä. Voi luoja että se oli upea. Näytillä oli monta upeaa juhlamekossa, joissa oli ties minkälaisia upeita helmi ja timantti kirjailuja. Seinillä oli upeasti piirrettyjä designeja melkoista ja kuvia niiden inspiraation lähteistä ja työ vaiheista. Yksi mekoista kuvasti hyvin tanssivaa taloa, ja siitä erotti suoraan mistä inspiraatio on saatu. Tämä nainen on maalannut kaikki käytetyt kuosit itse. Lasi vitriiniin takana oli monta erillistä kirjailu näytettä, jotka olivat täynnä pieniä helmiä, timantteja, paljetteja, tai kankaasta itse valmistettuja kukkia tai tavan langalla kirjailtuja kuvioita. Eräässä häämekossa oli paljon helmiä ja hempeitä eri värejä siellä täällä, ja ihan tulevan kevään mieleen. Hirmu raskaalta se näytti pitää yllään kaikkien kirjailujen kanssa mutta voi että se vaan oli ihana. Minulta menisi varmaan muutama vuositehdä sellainen mekko. Siinä minulle vähän tavoitetta tulevaisuudelle! Mekkojen ja piirrustusten lisäksi pöydillä ja seinillä oli myös monia erilaisia juhlamekkoja kuvastavia lasi veistoksia. Voi tätä inspiraation määrää minkä sai kaikista niistä yksityiskohdista jota oli näkyvillä. Hienoa että tämä näyttely jäi meidän viimeiselle päivälle. Nyt on hyvä palata kotiin, Suomeen hyödyntämään kaikkea tämän näyttelyn antamaa inspiraatiota.  :D

Nyt vain enää pakkaamaan tavaroita kasaan kotiin paluuta varten! 

Tuliaisia Hankkimassa

Eipä tässä mihinkään ulos sitten enää lähdettykkään. Pari tuntia sai hyvin kulutettua lämmitellessä peiton alla, mutta kun olisi taas ollut energia lähteä jatkamaan huomattiinkin että ulkona alkoi sataa vettä. Kylmyys oli päässyt iltapäivän aikana niin syvälle luihin ja yrimiin että minun oli pakko lähteä ottamaan lämmin suihku. Illasta jaksoimme kuitenkin lähteä vielä käymään Floralla ostamassa ruokaa ja kuluttamassa viimeisiä rahoja. Kävin ostamassa sen pitkään himoitsemani samettilaukun, nyt kun siihen oli vielä varaa, sekä muutaman korun ja tuliaisia ihmisille. Enpäs kuitenkaan kerro tähän mitä ostin! :D Toivottavasti huomenna olisi vielä hyvä sää lähteä käymään keskustassa kiertelemässä. Hyvä olisi kuitenkin saada nämä rahat käytettyä pois vaikka jotain minä kyllä otan vielä muistoksi kotiin. Huomenna selviää myös paljon tarvitsemme rahaa näyttelyä sekä paluu matkaa varten. 

Prahan Linnalla Jälleen

Olin jo ehtinyt luulla että meillä olisi vielä ollut yhdet Martinin tunnit tänään iltapäivästä, mutta listalla lukion koko päivä Jaroshia. Mikä sitten meinaa vapaa päivää meille.. ja uusia seikkailuja. Kohteinamme tänään; pyhä vituksen katedraali sekä mini eifel torni. Kangaskaupassakin voisi kenties käydä myös! :D

On se ihanaa kun on joillekin ihmisille ei tarvitse turhaan miettiä mitä hankkii tuliaisiksi vaan pelkkä hiekka riittää. Matkan varrella oli pienileikkikenttä josta kävin hyvin nopeasti ottamassa muovipussiin muutaman kourallisen hiekkaa. Vähän oli outoa avata iso portti ja mennä lasten leikkikentälle yksin pelkän hiekan perässä. Mutta nyt on yhdet tuliaiset ainankin hoidettu mukaan. :D

Ikävästi oli taivalle ehtinyt kertyä yön aikana pilviä joten ilma ei ollut läheskään niin lämmin mitä se oli ollut eilen. Ja erityisen hyvin sen huomasi kun oltiin taas päästy kiipeämään Prahan linnalle. Siellä oli hirmu kova ja viileä tuuli, ja näytti ihan siltä että minä hetkenä hyvänsä saattaa alkaa satamaan. Tarkoituksemme oli käydä katsomassa pelkkä Vituksen katedraali mutta lippuun kuuluikin myös käynti vanhassa linnassa, jossain holvissa sekä kultaisella kujalla. Onneksi oli opiskelija kortti matkassa sillä kaikki nämä kohteet maksoivat sen kanssa yhteensä vain 125 korunaa. Normi hinta olisi ollut 250. 

Vituksen katedraali oli todella upea. Ikkunoita korostivat todella upeat, yksityiskohtaiset  ja värikkäät ikkunamaalaukset ja joka puolelta löytyi ties minkänäköistä yksityiskohtaista patsasta. Katossa oli upeita kaiverruksia, ja etempänä sisällä oli upeita kultaisia portteja suojaamassa erilaisia patsaita ja maalauksia. Korkealla sisäänkäynti aulan oikealla puolella komeili upeat suuret urut jotka jossain vaiheessa alkoivat soimaan musiikkia. Ei olisi tehnyt mieli lähteä pois ollenkaan kun viimein pääsi musiikin saattelemana takaisin sisäänkäynnin luo ja loi viimeisen silmäyksen taakseen kirkon sisään. 

Seuraavaksi lähdettiin tutkimaan vanha linna. Onneksi lipussa oli takana kartta jotta alueella osasi suunnistaa. Muuten olisi varmasti jääneet muut paikat käymättä. Vanha linna oli aika tylsän näköinen kun mietti sitä mitä kaikkea oli juuri vituksen sisällä nähnyt. Ja kyllä meidän koti Savonlinnan Olavinlinna veisi kepeästi voiton muutenkin. Sisältä kuitenkin löytyi kultainen kruunu ja valteilla jalokivineen. Hieman harmitti ettei niistä voinut ottaa kuvaa kuvauskiellon vuoksi. Sitten siellä oli myös tauluja mutamista kuninkaalisista upeissa kultaisissa koristelluissa kehyksissä. Yhden yläreunaa koristi kolme hirmu suurta upeaa kruunua. Kultasella kadulla oli ihanan vanhanaikainen meininki ahtaalla kadulla, ihmispaljouden keskellä. Toisella puolella katua oli rakennus johon oli rakennettu pieniä matkamuisto kauppoja sekä vanhan ajan asuntoja. Yläkerrassa oli esillä monia erilaisia haarniskoita, kypäriä ja keihäitä. Muutama vanhan aikainen upea mekkoon sieltä löytyi. Yksi oli valkoinen ja siinä oli paljon pitsiä loristeina siellä täällä, ja sen vieressä musta mekko jossa oli hihoissa valkoisia helmiä, ja edessä kultaisia nauhoja. Ja päästiin me myös käymään vankityrmissäkin. Hirmu tunnelmallista oli mennä kolkkoa kivistä portaikkoa alas kun oli valmiiksi jo muutenkin kylmä. Enpä kyllä olisi halunnut olla siellä töissä... Tai ainankaan aukon lähellä johon kaikki kuolleet ruumiit kaadettiin. Ikävän näköinen kuilu oli nimittäin. 

Kun päästiin ulos tyrmistä pelmahti nenään herkullinen leivoksen tuoksu. Se lähti pienestä kojusta jossa oli myynnissä tuoreita, vasta paistettuja "trdlo" nimisiä leivoksia. Ihme nimi, eihän tuota osaa edes lausua. Se oli vähän kuin munkki kuppimaisessa muodossa ja jonka pinnalla oli sokeria ja pähkinän lastuja. Todella hyvän makuinen. Kuuma kaakaolin oli oikein hyvä lisä tälle herkulle tälle kylälle tuuliselle aukiolle jossa seisoimme. Jos sää olisi ollut yhtään lämpimämpi, ja minulle ei olisi ehtinyt tulla näin kova tämän matkan aikana, olisimme hyvin voineet jatkaa matkaa suoraan mini Eifelille. Kulmyys kuitenkin pakotti jättämään sen vähän myöhemmäksi kuten myös kameran akku, joka päätti loppua juuri kun olin ottamassa viimeisiä kuvia kaupungista. Nyt vain pika pikaa takaisin kämpälle lataamaan vähän kameran, sekä omia akkuja, ja juomaan kuumaa teetä lämmikkeeksi. Illasta matka sitten jatkuu kohti Eifeliä! :D

Nälkäisenä Ei Ajatus Kulje

Meinasi muuttua turhaksi tämänkin päivän koulureissu. Miltein heti kun astuttiin luokkaan, opettaja alkoi selittämään meille ettei hänellä ole meille nyt tunteja merkittynä. Ihme että meidän listassa sitten lukee niin ja opettajille ei infota mitään. Opettaja kuitenkin kävi hakemassa meille muutaman kaavoitus/suunnittelu kirjan joita saimme selata ja kopioida niistä haluamaamme tietoa. Ihan hyvin siinä sitten kuluivatkin nämä meille merkityt puolitoista tuntia. Ja saatiin me myös selvitettyä meidän lauantain kuljetus asioita Marthan kanssa, sekä perjantain koulupäivän aikataulua. Noiden takia meidän miltein tänään olisi ollut pakko tulla muutenkin, oli meillä sitten ollut tunteja tai ei.

Matkalla takaisin pysähdyttiin kuvaamaan musikantti patsaita joiden ohi olimme aina ajaneet. Harmittaa niin paljon ettei täällä ole vielä suihkulähteet toiminnassa sillä nämäkin patsaat olisivat varmasti olleet paljon upeamman näköiset jos niiden ympärillä olisi virrannut vesi. Nälkä alko jo olla aika kova joten ehdotin että luettiin syömään johonkin. Olisi tehnyt mieli mennä tähän meidän lähi baari/ravintolaan syömään gulasia mutta Salla sanoi hintojen olevan hänelle liikaa kun hänen teki mieli syödä jotain muuta. Oltiin jo miltein päästy Veran ulko-ovelle kun Salla muisti nähneensä muutaman kadun päässä "steak house" ravintolan ja halusi lähteä tutkimaan sen paikan hintoja. Käveltiin siinä sitten nälkäisinä mäkeä pitkin ylös vain huomaamaan että nämä hinnat olivat vielä pahemmat mitä edellisessä paikassa. Seuraavana oli sitten vuorossa Flora. Jos oltaisiin oltu fiksuja oltaisiin vaan voitu matkata ratikalla suoraan floran eteen ilman että olisi tarvinnut tehdä mitään turhaa kävely lenkkiä. Eipä meillä kuitenkaan helppoa ollut sisälläkään. Muutamaan otteeseen pyörittiin koko yläkerralle ympäri ennen kuin päätin mennä ottamaan ruoka annoksen Thai Spicesta. Maistoin tällä kertaa nuudelia kanan kera. Se oli muuten hyvä paitsi että siinä olleet tomaatit olivat oudon makuisia. Muuten olisi ollut niin ihana syödä muutama pala tomaattia.

 Hirveästi olisi myös tehnyt mieli lähteä vielä katsomaan jotain elokuvaa ihan vain testatakseen miltä sellaisen katsominen täällä tuntuu mutta se sitten kuitenkin jäi. Vaikka käytiin me kyllä etsimässä lista meneillään olevista elokuvista ja niiden esitysajoista. Kiva olisi vaan tietää onko ne kaikki dubattu ja onko niissä edes englannin kieliset tekstitykset mukana. Aika tylsä, tai kuka ties ehkä myöskin jännä, olisi mennä katsomaan elokuva josta ei ymmärrä mitään... Mutta toisaalta.. Sitähän me ollaan nähty jo televisiosta kokonainen kuukausi. Ei, kyllä minä ainankin tekstit haluan elokuvaan jos se vaikka dubattu olisikin. 

Luka

Tämä päivä lähti nyt ihan selkeästi liikkeelle sillä että skippaamme Mr Jaroshin suunnittelun tunnit. Tai ei kenelläkään tuntunut ainankaan olevan herätyskelloa päällä. Ainoastaan Salla jaksoi lähteä jo aamusta liikenteeseen, ja hänen lähtönsä aiheuttamaan oven pamaukseen minäkin sitten ensimmäistä kertaa havahduin hereille. Hyvin tuli muuten nukuttua lähemmäs yhdeksää. 

Sallan kuitenkin palattua noin kymmenen jälkeen, sain houkuteltua hänet jatkamaan vielä vähän lisää. Olen jo pidemmän hetken halunnut käydä tutkimassa syrjäseutuja ja etenkin nyt kun aurinko on saanut maan viheltämään. Parempi lähteä tekemään tälläinen matka nyt kun on vielä aurinkoista, sillä mikäli taas osasimme tulkita säätiedotusta oikein, on tänne luvassa loppuviikoksi sadetta. Katsottiin kartalta mihin päin olisi fiksua lähteä ja päädyttiin ottamaan pysäkiksemme "Luka". Se oli suhteellisen kaukana keskustasta ja näytti että se saattaisi olla jonkin sorttista lähiöseutua. 

Metroonkaan emme tällä kertaa hypänneet Florasta, vaan lähdimme ensin kävelemään kohti tv-tornia ja siellä päin olevaa pysäkkiä. Matkan varrelle osui jokin iso rakennus jonka tornissa oli iso kello. Olin nähnyt tämän jo aikaisemmin sillä automatkalla kun meitä kuljetettiin asunnolle mutta olin jo ehtinyt unohtaa koko kellon. Enkä myöskään olisi arvannut että se oli noin lähellä meitä. Kiva olisi tietää mistä kautta tämä kuski meitä oikein ajelutti. 

Oli kyllä jännä istua metron kyydissä nyt kun matkaa kuljettiin vähän pidemmälle. Muutaman pidemmän välin jälkeen mieleen alkoi hiipua että pitäisikö vain sittenkin jäädä pois vähän aikaisemmin. Oneksi ei kuitenkaan jääty. Mitä syrjemmälle päästiin alkoivat pysäkin muuttua valoisammiksi. Ne eivät enää sijainneetkaan maan alla, vaan pinnassa ja katossa olevista ikkunoista paistoi aurinko sisään. Eräässä vaiheessa ajettiin jopa tunnelin läpi josta näkyi ulos. Se oli jo sellainen näky että jo sen takia kannatti matkata niin pitkälle. Eräällä pysäkillä nähtiin puita jotka kasvoivat niiden muotoon rakennettujen kupujen sisässä. Aika ovelan näköisiä. 

Ihana oli astua kerrankin ulos metrosta auringon valoittamaan tilaan. Ihan niin syrjään ei kuitenkaan oltu ajettu mitä olisin voinut kuvitella, sillä ympärillä näkyi monia kerrostaloja ja liikennettä. Liikenne ei kuitenkaan ollut niin suuri mitä keskustassa ja luontoakin näkyi enemmän. Lähdettiin siinä taas vain kävelemään katuja pitkin pitäen pysäkin sijainnin mielessä jotta sinne osaisi sitten tarvittaessa takaisin. Miltein meinattiin lähteä kävelemään pelkkää ympyrää kunnes havaitsin kauempana laajahkon nurmitilan. lähdettiin kulkemaan sitä kohti ja sen takaa löytyi myös pieni lampi. Siellä kyllä sielu lepäsi. Jos minä jotain olen Suomesta kaivannut niin se on luonto. Nyt kun käveltiin siinä lammen viertä pitkin lämpimässä auringonpaisteessa, älysi miten tukkoisessa ja ruuhkaissa keskustassa sitä ollaan koko kuukausi asuttu. Täältä ei löytynyt mitään muuta kuin lenkkeilijöitä ja muita ihmisiä jotka olivat vaan tulleet nauttimaan auringosta. Matkan varrelle bongattiin myös jonkin sortin liikunta puisto johon oli rakennettu ulkokuntoilu välineitä. Yksi nainen nähtiin käyttämässä jotain laitetta joka selkeästi vastasi juoksemista. Aika jännä. 

Vähän pidemmän matkan takaa löydettiin myös toinen, hieman isompi lampi. Lammen vieressä istui yksi kalastaja seuranaan sorsia ja muutama joutsen. Hirmu lähelle antavat ihmisen tulla kuvaamaan. Yläpuolellamme näkyi myös menevän se sama tunneli jossa oltiin vasta metron kyydissä nähty ulos, ja kauempana alkoi häämöttämään kaupungin liikennettä. Ihana miten rauhaisa alue tämä onkaan ollut. Kyllä kannatti tulla katsomaan näinkin pitkälle. Edessämme näkyikin jo mertoasema, joten ajattelimme päättää tämän tutkimusmatkalle tähän ja lähteä liikkumaan pikkuhiljaa takaisin päin koulua kohti. Johan tässä oltiin ehditty pari tuntia kävellä. Jopa kahden metropysäkin verran takaisin päin. Sitä ennen pysähdyttiin käymään albertissa ostamassa vähän juomista. Hirmu vähän oli mitään pikkupulloja tarjolla, joten otettiin jotain " active" juomaa. Se oli ihan oudon makuista. Jokin ainesosa antoi ihan ihmeellisen sivumaun. Tutkin vähän etikettiä ja luin sen sisältävän joitain mineraaleja ja vitamiineja.. Liekö tullut niistä. Ilmeisesti tämä juoma on tarkoitettu joillekin himo urheilijoille.

In De Finale!

Matkasta toisille tunneille tulikin sitten miltein turha reissu. Kivasti ajeltiin sinne ratikalla vain toteamaan että oppilaat ovat jossain matkalla ja tunnit meidän osaltamme peruttu. Kiva kun meillekin kerrotaan näistä asioista. Sitten kun vielä Sallan johdattamana oltiin lähdetty kulkemaan luokkaan eri reittiä mitä normaalisti omataksemme että portti joka on tähän asti ollut aina auki olikin kiinni. Nämä sitten päättivät kiivetä aidan yli kun eivät jaksaneet alkaa kiertämään etuoville joten minä sitten ajattelematta seurasin perässä. Miltein jäin jumiin huipulle kun en saanut jalkaa heilautettua mihinkään että olisi ollut helppo kiivetä alas. Tein sitten päätöksen vain hypätä kun matka ei ollut korkea mutta ylläni ollut hame jäikin kiinni yhteen tandoista ja miltein lensin nenilleen. Siinä oli vielä joku mies katsomassa sitä ja kun pääsin muiden luo tämä mies alkoi hirveältä raivolla kysellä minulta miksi hyppäsin yli ja että saatoin vahingoittaa alapuolella olleita puskia? Entäpäs minä? Entäs minun voitiin ja kuntoni? Siinä olisi saattanut käydä tosi pahasti jos hame olisi jäänyt pahemmin kiinni tankoon! Kukaan ei edes kysynyt minulta että "sattuiko?" Kädet nimittäin on vieläkin arat osuttuaan kivikkoon. On siinäkin tovereita!  Tai sitten Salla ja Jenny jotka kiipesivät yli ENSIN? Miksi se mies ei alkanut heiltä kysellä mitään vaikka varmasti oli nähnyt heidänkin kiipeävän yli? Tiukasti sitten tokaisin lopulta kun sain kunnolla puheen vuoron että minä vain seurasin ystäviäni jotka tekivät tämän ratkaisun ihan vain yhtäkkiä.  Siinä vaiheessa tämä mies laantui ainankin minua kohtaan hieman mutta jatkoi silti puhettaan siitä että etuovien portti on auki mutta tämä täällä oleva on aina kiinni. No, mistäs me sitä olisimme tienneet kun se on ollut avoinna silloin kun ollaan kävelty siitä ohi. Ja edelleen.. Ei se minun ideani ollut lähteä kiipeämään mihinkään saatikka edes lähteä "oikaisemaan"jostakin.

Jottei tästä kuitenkaan olisi tullut täysin turha reissu päätimme käydä Marthan luona kyselemässä vähän lauantain kyydityksestä lentokentälle. Marthalta olikin ollut sama asia mielessään sillä heti kun astuttiin sisään hän aloitti kyselemisen lähdöstämme. Kiva että jotain edes jotain saadaan huolehdittua kuntoon ajoissa. Ja näköjään näyttää olevan omalle kohdalleni tulossa vielä toinenkin tänne. Nimittäin sillä hetkellä kun oltiin lähdössä pois Martha vaan yhtäkkiä kysäisi meiltä että olemmeko jo tietoisia että yksi meistä on valittu Fashion Gamesin finaaliin. Eihän me mitään tiedetty ja Martha sitten luki hyväksyttyjen nimien listalta minun nimeni. Hieman olen ollut täpiöissäni sen tiedon jälkeen. Se tuli täytenä yllätyksenä. Olin jo ehtinyt unohtaa koko jutun kun siitä ei ollut kuulunut mitään miltään suunnalta pitkään aikaan ja siellä minun nimeni kuitenkin oli. Eipähän enää ainankaan tarvitse miettiä mitä alkaa tekemään sitten kun pääsee takaisin omaan kouluun. :D

Vähän taisivat olla muutkin ajatuksissaan paluumatkalla. Lähdettiin koululta ja hypättiin juuri asemalle tulleeseen ratikkaan kun katsoimme että se on meidän kyytimme. Mielessäni pyöri jo kaikki kaavoitus ja ompelu asiat enkä yhtään maisemia katsellessani tajunnut että missä me olimme menossa. Jossain vaiheessa havahduin katsomaan että ulkona äkyy uusia maisemia, mutta ajattelin että ratikka kulkee taas jotain uutta reittiä kuten se on jo koko tämän alkuviikonkin tehnyt. Viimeinen ajatuskatkos kävi kuitenkin siinä vaiheessa kun yhtä-äkkiä kaiuttimista kuului mies ääni "tämä on päätepysäkki, kaikki ulos". Oltiin vähän ihmeissämme siinä vaiheessa kaikki kun kukaan meistä ei tiennyt missä me oikein olimme ja mitä nyt oli meneillään. Ulos astuttuamme huomasimmekin sitten ettei se mikään numero 5 ollutkaan vaan 15. Oltiin juostu ihan väärään kyytiin. :D Onneksi vieressä oli kuitenkin metroasema joten sillä päästiin sitten jatkamaan matkaa kämpille. Pitkälle me oltiinkin ehditty. Se oli seuraava pysäkki mikä olisi tullut vastaan jos olisimme olleet matkalla "emoalus" ostarille. Ja ihan kuin ei siinä olisi jo ollut tarpeeksi, kun vaihdettiin mustekilla metroa minut pysäytti vielä lipun tarkastajakin. Oli niin hämyn näköinen mies että luulin ensin että hän yrittää vaan mainostaa jotain kunnes hän sitten sanoi "ticket, ticket". Oikein käsi ojossa esti minun kävelyni eteenpäin. Onneksi tämän jälkeen ei kuitenkaan käynyt mitään muita vastoinkäymisiä. Aikamoinen seikkailu saatiin kyllä aikaan pelkästä koulumatkasta. :D

Tulevaa Muotia

Tänään Mr. Tylinekin tunneilla käytiin läpi muotia jonka olisi tarkoitus olla ilmoilla vuoden 2013 kesällä. Mieleen jäi ainankin pitsimäiset materiaalit, muodot joilla luotiin hoikan näköistä vartaloa ja tuplahameet. Värit ovat puhtaita, raikkaita ja hieman pastellimaisia. Lisäksi kuvissa mitä heijastettiin seinille oli paljon kukka kuvioissa kirjailuja ja kuoseja. Minulle hyvin inspiroivia. Eilen Martinin tunnilla olleet Islantilaisetkin osallistuivat näille tunneille myös, ja heidän kanssaan ehti vaihtaa muutaman sanankin ennen tuntien alkua. Ihanaa kun joku tulee kerrankin rohkeasti juttelemaan meille eikä itse tarvitse olla vaan siinä ja miettiä "osaavatko nämä nyt puhua englantia vai eivät" ja "en kai vain häiritse heitä". Toivottavasti meillä nyt on enemmän yhteisiä tunteja heidän kanssaan sillä minä ainankin haluan päästä vielä juttelemaan heidän kanssaan enemmän. Näillä kuuntelu tunneilla kun se ei oikein ole mahdollista. Hirmu kivoja kyllä tälläiset tunnit vaihteeksi, kun ei tarvitse muuta kuin vain kuunnella,  katsella kuvia ja kommentoida väliin jotain jos tekee mieli. Aihekaan kun ei myöskään ole mikään tylsä. :)

Englantia...TELEVISIOSTA!

Ei ole vissiin meillä tylsää, tekemisen puutetta, tai mitään muuta..? Ruokaa laitoin ja söin jonka jälkeen Salla alkoi keittämään itselleen omaan nälkäänsä kananmunia. Minulla oli vielä yksi kananmuna itselläni syömättä joten heitettiin se mukaan sekaan. Keityttyään Ryhdyttiin sitten ihan tosissaan miettimään mikähän oli se kananmuna minkä minä heitin joukkoon. Salla sanoi että se oli ruskea...no ne kaikki olivat.. Ja se kolahti johonkin niin siinä saattaa olla särö.. No kahdesta löytyi särö. Yksi oli kuitenkin pienenpi mitä muut joten mentiin sitten sillä. Voiko järkevämpää tekemistä olla kuin vertailla kananmunia toisiinsa ja etsiä sieltä munaa joka ei kuulu joukoon..? Mitähän muuta järjetöntä tekemistä tässä vielä viimeisiin iltoihin keksii? :D

Mitä himbsputtia! Televisiosta tulee ENGLANNIN KIELINEN leffa! Koko kuukausi ollaan kuunneltu pelkkää Tšekin kieltä televisiosta ja nyt yhtäkkiä tuleekin elokuva jota ei olla dubattu ja siitä jopa ymmärtää jotain! Joku "Player" nimeltään. Nyt on pikkasen hämy fiilis kun tätä katsoo ja kuuntelee. . Miksi tätä ei ole dubattu kun kaikki muut ohjelmat, elokuvat ja mainokset on? Mikä taivas syntyi näinkin pienestä asiasta! :D

15 Vuotta Tulevaisuuteen

One again, meillä oli kolmen tunnin vapaat ennen Martinin piirrustus tunteja. Kyllä tämän Suomi ikävän alkaa jo pikkuhiljaa huomata siitä ettei jaksa lähteä enää tutkimaan paikkoja vaan tultiin viettämään sekin vapaa-aika tänne kämpälle. Ratikan kyydissä alkaa pikkuhiljaa huomata kevään tulon. Puita alkaa olla pikkuhiljaa vihreinä ja muutama, luultavasti kirsikka puita, olivat täynnä vaaleanpunaista kukkia. Lisäksi näkyi joitain kirkkaan keltaisia puskia. Erään ostoskeskuksen viereen oli pystytetty pääsiäispuukin. (tai siltä se ainankin näytti) Siinä oli oksiin ripustettuna kirkaan värisiä nauhoja ja joitain pääsiäis tipujen kuvia. Miksi ei meillä ole tuollaista puuta. Se taisi vieläpä olla koivu. Miks ei meillä ripusteta koivuun kirkkaan värisiä nauhoja ja koristeita pääsiäiseksi? Jään kyllä niin kaipaamaan ja odottamaan tätä kevään tuloa, etenkin kun tietää Suomessa olevan vielä lunta ja viileää. 

Martinin tunnilla saatiin tehtäväksi suunnitella miltä muoti tulee näyttämään viidentoista vuoden kuluttua. No enhän minä jaksanut alkaa mitään aikakausia miettimään muodin suhteen sen tarkemmin joten päätin vain piirtää lähinnä mitä mieleen tulee. Hieman oli outoa pitää taas kynää kädessä ja löytää inspiraatio kun ei ollut viikkoon piirtänyt yhtään mitään. Aika hyviä töistä alkoi kuitenkin tulla kun vaan sain ensin ajatuksesta kiinni. Meidän lisäksi tunneille tuli muutama ihminen Islannista, joille Martin antoi tehtäväksi piirtää heidän prahassa näkemään rakennuksia. Kehitin siinä sitten itselleni vähän jatko tehtävää ottamalla asuihin inspiraatiota rakennusten yksityiskohdista. Valitsin erään ikkunan josta olin viikon loppua ottanut kuvan, missä oli kukkia ja köynöksiä koristamassa seinää. Siitä lähti hyvin ajatus rullaamaan eteenpäin ja sain muutaman mukavan toteutuskelpoisen idean samalla. En kyllä muista milloin olisin viimeksi piirtänyt näin yksityiskohtaisia kuvia. Jossain vaiheessa Martin vielä tuli ja otti minulta vihkoni käydäkseen kopioimassa sieltä mielestään hyviä töitä joita hän aikoo esitellä eteenpäin. Mitähän kaikkea lie kopioinut kun viipyi matkallaan hieman pidemmän hetken ja palauttaessaan vihkoani näin hänen kädessään olevan paperinipun läpi että siellä oli kuvia joita olin piirtänyt ensimmäisillä tunneilla. Mutta, eipä tuo haittaa. Hyvä että näkee täälläkin jonkun arvostavan tekemääni työtä. :D

Ja näin loppuun haluan todeta, että luulin näiden romaanien kirjoitus inspiraation jo loppuneen.. Mutta näköjään olen parantunut flunssastani, vaikka yskä vielä aika pahasti vaivaakin. Enää viisi päivää kotiin paluuseen! :D

Lets Talk About Finland

Olipas kerrassaan ihana päästä lähtemään kouluun. Viikon kun on täällä kämpällä vaan kyhjöttänyt niin kyllä siinä vaiheessa liikkuminen maittaa siitäkin huolimatta että käytiin lauantaina seikkailemassa. Vaikka kyllä jo pelkkä eilinenkin sisäpäivä sai tämän aamun hieman viileähkön ilman ja auringonpaisteen tuntumaan ihastuttavan raikkaalta. Ihana olla matkalla johonkin jossa kuluu kunnolla aikaa. Puolessa välin ratikkamatkaa kyllä tuli sellainen olo että näinköhän sittenkään noustiin oikeaan kyytiin kun se ajoi ihan eri reittiä mihin oli totuttu. Kellonkin ollessa jo hieman kymmenen pintaan alkoi pikkuhiljaa huolestuttaa ehdinkö käydä jossain tulostamassa esitelmäni meidän koulusta joka meidän oli seuraavaksi tarkoitus pitää. Kyllähän minä olisin sen jo viimeviikolla hoitanut jos olisin päässyt edes koko koululle. 

Hyvin me kuitenkin ehdittiin koululle ja hyvin sain tulostettua paperini. Ensimmäistä kertaa meillä oli jotain kolmannessa kerroksessa, jonka vuoksi oltiin aluksi vähän eksyksissä luokan suhteen, mutta hyvin löydettiin oikeaan paikkaan. Olin jotenkin kuvitellut että pidämme esitelmämme jollekin suuremmalle porukalle jossa on useita eri luokkia mutta meitä odottikin noin kymmenen hengen luokka. Mikä ei kyllä haitannut minua yhtään. Luokkahuone oli pieni ja ensiksi ehdittiin jo kauhistella että eikö siellä ole ollenkaan tietokonetta, vaikka meidät nimenomaan oli pyydetty tekemään power point esitykset. Tietokone olikin kuitenkin ovelasti piilossa lukollisen pöydän kaapin takana. Aika kätevää toisaalta. Pöydässä oli lasi jonka alla näkyi näyttö, jonka sai heijastettua seinälle. Eipähän vie tietokone turhaan tilaa.

Ja ihan hirveätä oli lukea englantia paperista. Esityksenne meninvät muuten ihan hyvin paitsi että oma puheeni omaan korvaani tuntui kamalan tökkivältä ja katkonaiselta. Olen kyllä niin paljon parempi puhumaan vaan suoraan sitä mitä sylki suuhun tuo. Onneksi tekstiä ei kuitenkaan ollut paljon ja sanoinkin heille että kysyvät mielummin sitten kysymyksiä asioista joista haluavat tietää. Paljon hempompi vastata siten. Ja nyt vasta alan myös käsittää oikeasti omat taitoni. En tiedä sitten onko se muiden omaava jännitystä vai heidän taitojen puutetta mutta minä olen selkeästi se kenelle tämä englannin puhuminen on langetettu. Ajatella että siitä ujosta tytöstä joka tuskin uskalsi mennä luokan eteen puhumaan suomeksi jotain esitelmää, puhumattakaan siitä ettei meinannut millään oppia puhumaan englantia ja jonka yhdeksännen luokan päättötodistukseen arvosana englannista oli 7, oli nyt meistä kaikista kolmesta se joka puhui kaikkein eniten, kovimmilla äänellä ja rohkeimmin tuntemattomille ihmisille kielellä, jota ei kaikesta huolimatta hallitse vielä ihan täydellisesti. Minulla oli olo että suorastaan loistin. Oli hetki jolloin meiltä kysyttiin vuodenajoista, ja heti Salla ja Jenny yhtä aikaa käänsivät päänsä minua kohden sanoen että "kerro sä". Mutta minähän olin jo arvannut sen! :D

Pidettiin kuitenkin esitelmät kahdelle eri ryhmälle. Toiselle kerrottiin vähän pidemmän kaavan mukaan, Suomesta, savonlinnasta ja meidän koulusta ja toisille vähän nopeammin koska heidän kanssaan meillä ei ollut niin paljoa aikaa. Tämä toinen ryhmä oli paljon uskaliaampi kyselemään asioita itse ja sainkin hyvin kerrottua heille Suomen ruokakulttuurista, joulusta, meidän opiskelusta ja siitä mitä tapahtuu sen jälkeen, musiikista, jne. Musiikin kohdalla tytöt vielä totesivat että kaikki hyvä musiikki tulee Suomesta, kuten esim. HIM, Nightwish, Lordi... Olin aika yllättynyt kun opettaja kysyi maamme ruokien hinnoista ja sanoi että heille ruoka on hirvittävän kallista. Meidän asteikollahamme se ei maksa paljoa mitään. Ja onnistuin "shokkeeraamaan" täälläkin ihmisiä iälläni. Eräältä tytöltä loksahti suu auki kun vastasin täyttäneeni torstaina 27, kun hän kysyi meidän ikiä. Luulivat että olen maksimissaan 20. "You are young spirited" he sanoivat kehuen! :D

Harmi vaan että nämä esittelyt jäivät näin tälle viimeiselle viikolle. Olisi ollut paljon mukavampi pitää ne jo ensimmäisen viikon aikana sillä silloin ihmiset olisivat varmasti uskaltaneet tulla kyselemään meiltä enemmän myös jälkeenpäinkin. Ja heidän kanssaan olisi varmasti ollut silloin mahdollisuus tutustua paremmin.

Sunnuntai On Pyhitetty Levolle

Tänään ei kyllä ole taas saatu aikaan yhtään mitään. tarkoitus oli lähteä näin pimeä tultua käymään ratsastaja patsaalla valokuvaamassa mutta eihän tässä taas laiskuuttaan jaksa minnekään lähteä kun on maannut sohvalla koko päivän. No, sunnuntai on pyhitetty levolle joten näillä mennään. :) Lisäksi minulla oli päivästä vatsa sekaisin joten en senkään puolesta ollut halukas tekemään paljon mitään. Epäilen että se oli minun aamulla hörppäämäni appelsiini mehu joka oli pöydällä monta päivää ollessaan alkanut maistua pikkuriikkisen oudolle. Idioottina menin sitten ja nielaisin yhden kulauksen. Onneksi en sentään enempää sillä vaikka mahaan sattui vain parin tunnin verran oli se jo ihan tarpeeksi. Onneksi huomenna on maanantai ja pääsee koululle kuluttamaan aikaa jotenkin fiksusti. Meillähän tulee nyt olemaan tämä esitelmämme Suomesta. Saa nähdä kuinka sekin sitten menee. :)

Mexicana Gulas

Olo alkaa viimein tuntua jo lähes parantuneelta. Tänään on jaksettu käydä Sallan kanssa vähän seikkailemassakin. Aamusta hypättiin metroon ja matkattiin "emoalus" ostarille syömään vähän aamupalaa. Ensimmäistä kertaa siellä ollessamme olimme huomanneet että siellä oli tarjolla leivän sisästä tarjottua gulashia, joten nyt kun kummallakin oli taas energiaa lähdimme maistamaan sellaiset. Sattuipa vielä sopivasti että paikka teki meksikolaista ruokaa joten siinä oli myös enemmän mausteita ja tulisuutta mitä varmaan normaalissa olisi ollut. Ja annoksen ulkonäkö.. Se oli ihana. Ympyrän muotoinen leipä johon oli kaiverrettu sisään tila johon gulashin sai ja siihen vielä päälle kansi. Näytti ihan joltain herkulliselta mini kattilalta. Ja hyvälle se kyllä maistuikin. Ensiksi tuli mieleen jokin jauheliha kastike jossa oli käytetty vähän eri mausteita kuin normaalisti mutta sitten alkoi jo kohta vähän polttelemaan suussa. Ihan hyvä kyllä niin, maistaapahan ainakin jotain kun ruoka on tulista. :D

Vatsa täynnä oli hyvä lähteä seikkailemaan vähän lisää. Päätettiin lähteä seuraavaksi etsimään "tanssiva talo". Miten onkin saatu jännästi talo rakennettua sillä lailla vinoon. Nyt kun oltiin Vltava joen vieressä oli hyvä mahdollisuus lähteä seikkailemaan toiselle puolelle siltaa pitkin. Joessa ui ihan kamalasti joutsenia.  Pääsin miltein kymmenen metrin päähän ottamaan kuvankin kun oltiin päästy toiselle rannalle.  Ihanan lämmin ja aurinkoinen ilma oli houkutellut kalastajiakin joen vierelle mutta eipä meistä kumpikaan bongannut heillä minkäänlaista saalista. Hetken aikaa kun ehdittiin vielä istumaan puiston penkilläkin nauttimassa lämmöstä aja auringosta. 

Ja koin kyllä maailman hirveimmän vessa reissun. Älkää menikö metroasemalla vessaan. Se voi olla kamalin paikka missä koskaan olette käyneet. Kaksi kertaa mietin että viitsinkö mennä sinne vai en mutta hätäoli sen verran pakottava. Se oli epäsiisti eikä siellä ollut lainkaan vessapaperia. Onneksi laukussa oli nenäliinoja. Pöntön vetokin kävi jonkun katosta roikkuvan narun kautta jolloin tuli mieleen että näinköhän kohta lentää jotain minun päälleni. Kuudesta käsienpesu altaasta varmaan yksi ehkä toimi. Ja kaikki tämä lysti maksoi vielä 5 korunaa siten että oven edessä oli ihan nainen laskuttamassa. Kyllä oli huojentunut olo kun sieltä pääsi pois.

Löydettiin me vielä yksi uusi ostoskeskuskin. Olo vaan alkoi olla jo sen verran väsynyt ettei shoppailu enää siinä vaiheessa paljon kiinnostanut. Ja aikalailla samoja kauppoja niissä tuntuu olevan mitä muissakin. Tämä kaupunki alkaa olla pikkuhiljaa kyllä koluttu. 

Loppu päivä menikin siinä taas lähinnä nukkuessa ja sohvalla matkoillessa. Telkkarista tuli ilmeisesti paikallinen versio voice of finlandista joten oli jännä seurata miten ihmiset täällä päin laulaa. Kaipaan kyllä jo Suomeen missä ymmärtää mitä ihmiset televisiossa puhuu vaikka ohjelma olisi englanniksikin. Täällä ei tajua mistään mitään. 

Sohvaperuna

Kello on tullut jo puoli kymmenen ja mitä tänään on saatu aikaan? Ei MITÄÄN! Koko päivän olen maannut sohvalla katsomassa telkkaria kun tämä nettikään ei aamusta toiminut. Kouluunkaan ei kukaan jaksanut lähteä kun listassa luki "free activities" eikä kukaan meistä tiennyt mitä tuo piti sisällään. Toivottavasti nyt ei tule sanomista maanantaina mutta kyllä minä nyt olisin toivonut että nämä terveemmät ihmiset olisivat pitäneet huolen siitä, että olisivat ottaneet selvää mitä meillä tänään on. 

Albertissa jaksettiin toisaalta käydä vähän ruokaa ostamassa. Siinäpä sen tämän päivän liikunnat sitten olivatkin. Löydettiin sipsipussi jossa luki ihan suomeksi "perunalastu". Ja oli siellä vielä aineksetkin suomeksi. Ihan en osannut sitä odottaa tulevan vastaan. Pieni pala löytyi Suomea sitten täältäkin. 

Synttäritkin ne sitten ja meni eilen. Olisin kyllä ollut halukas lähtemään juhlimaan niitä vähän enemmän mutta eipä tämän flunssan tuloa osannut arvata. Kiitos kaikille jotka muistivat ja etenkin niille jotka jaksoivat laittaa minulle onnittelut tekstiviestillä. Niitä oli 2. Kiitos siis Maarit M ja Tomi. Oikeasti? Mihin tämä Facebook on viemässä ihmisten sosialisoitumista? Olen monta kertaa sanonut että mielummin laitan itsekin tekstiviestillä onnittelut tulemaan koska silloin se menee suoraan henkilölle itselleen. Miettikää jos tämä netti ei täällä olisi toiminut koko päivänä ja olisin päässyt lukemaan kaikki onnittelut vasta myöhemmin. En tiedä teistä mutta minusta vaan ei olisi tuntunut oikein mukavalta vaan enemmänkin unohdettulta. Näinkö paljon minä teille merkitsen? Sitten sanotaan "mutta kun sieltä kautta vaan muistaa kaikkien merkkipäivät". Minua tuo ei paljon hetkauta vaan pistää lisää p*skaa lekaan. Onko ihmisistä tosiaan tullut niin laiskoja etteivät he jaksa muistaa ystäviensä syntymäpäiviä muuten kuin Facebookin kautta? Mikä siinä on niin hankalaa ottaa puhelin käteen ja näpyttää sinne "onneksi olkoon" ja laittaa se kyseiselle henkilölle jotta tämä voi saada sen suoraan? Ensi vuonna taidan lopettaa koko Facebookin käytön koko maaliskuuksi. Siinäpähän sitten saavat ihmiset miettiä mihin laitavat seuraavat onnittelut. Sähköpostiin vai? >:(

Happy Birthday To Me

Voi kun oli ihana nukkua pitkästä aikaa kunnon yöunet. En ole varmaan koko täällä prahassa olo aikana nukkunut näin hyvin. Eipä siihen tarvittukkaan kuin toinen hotellihuone ja sänky ja sen tyynyt. Paljon paremmat kuin nuo meidän litteän. Tai no oli nuokin litteät, mutta paljon pehmeämmät ja sinne sai vielä laitettua yhden pikkutyynyn alle jotta se oli sitten sopiva. Varmaan on tuon antibiootin ansiota, mutta sain taas yöllä hengitettyä nenänkautta. Olo on vielä vähän jumissa ja väsynyt mutta eiköhän tässä tästä kun tuota antibioottia otan vähän lisää. 

Ja ainiin, HYVÄÄ SYNTTÄRIÄ MINÄ! Tiesittekö että 27 vuotta sitten tänä päivänä oli varjossa 8 astetta lämmintä. No, nyt tiedätte! :D

Sain syödä aamupalankin täällä hotellilla. Ihanan monipuolinen tarjoilu. Oli nakkeja, kananmunia keitettynä sekä paistettuna, leipää, leikkeleitä, hedelmäsalaattia, jogurttia... Minulta meni varmaan osa ohikin. Pitkästä aikaa oli jo olo että jaksoi syödäkin. Vaikka eipä 3 nakkia, keitetty kananmuna, jugurtti, hedelmäsalaatti (jossa oli ainankin omenaa ja appelsiinia) ja yksi leikkele nyt paljon vielä ole mutta ainankin tuli syötyä jokseenkin monipuolisesti. Sitten join myös ihanan makuista hunajateetä. Jos ei tästä lähde olo energisoitumaan niin mistä sitten. Sen jälkeen kun ei ole neljän päivään syönyt paljon mitään, ei välttämättä ollut ihmekään että olo oli ihan ähkynä tuon jälkeen. :D Kyllä kelpaisi tuollainen aamiainen tänne meidänkin asunnollemme!

Nyt kun oli vatsa täysi teki pieni ruokalepo vielä terää. Huoneet piti luovuttaa vasta kahdeltatoista joten sain käytyä myös suihkussa ennen sitä. Miltein olisi tehnyt mieli ottaa kuuma kylpy seisoessani ammeessa mutta ehkä sitten ensi kerralla seuraavassa hotellissa. Minkäs minä tälle taudilleni mahdan sen suhteen että olisin tullut tänne ottamaan kylvyn aikaisemmin. 

Olo paljon energisempänä lähdettiin kahdentoista jälkeen hotellilta kohti meidän kämppää. Tarkoitus oli viedä vähän ylimääräisiä tavaroita sinne ennen kuin lähdemme ostamaan lisää uusia. Ihanalta tuntui kun pitkästä aikaa jaksoi kävellä enemmän. Lauri lähti kämpältä omille teilleen joten lähdimme matkaan äidin kanssa kahdestaan. Suunnattiin ensin kangaskaupalle jossa oltiin käyty. Parempi käydä tekemässä kangas ostokset sieltä nyt kun on vielä mahdollista antaa ne suoraan mukaan Suomeen vietäväksi. En kyllä halua sitä riskiä uudelleen että laukku menisi ylipainolle niin kuin tullessa. Mutta joo, ostin sieltä pari satiiri kangasta jotka painoivat ihan kamalasti kun niitä kantoi pussissa. Täytyy taas todeta että tämän maan kirkkaat värit vaan ovat niin ihania. 

Seuraavaksi ajettiin metrolla keskustaan. Monta kertaa olen matkamuisto liikkeiden ohi kävellessäni himoinnut kotiin seinäkelloa astronomisesta kellosta joten käytiin ostamassa minulle sellainen. Saapahan senkin jo suoraan Suomeen. :) Sitten me ajeltiin vaan takaisin floralle jossa käytiin syömässä kebab ranskalaiset. Kävi niin että äidin piti tarjota minulle syntymäpäivä lounas mutta minun pussistani tulikin kaikki maksettua. Vaihteeksi näin päin. Ja jaksoin syödä kaiken. Ensimmäistä kertaa neljään päivään jaksoin syödä ison annoksen ruokaa. Voi että tuntui ihanalta. Ruokahalu saa puolestani tehdä hyvin paluun. Puhuttiin myös kakun ostosta kämpille, mutta olin jo niin täynnä eikä mieleni tehnyt yhtään makeaa että jätetiin se sitten odottamaan Suomeen paluuta. Lopuksi käytiin vielä ostamassa pari murhan kuvittamat teekuppia. Viimeinkin. Johan minä niitä olin ehtinyt ihaillakkin. Tästä lähti suunta enää takaisin kämpille lepäämään. Ihmeen pitkään minä jaksoinkin kävellä ympäriinsä. Ja ihanaa kyllä oli. Harmi vain että yhteinen aika äidin ja Laurin kanssa jäi tällä reissulla niin lyhyeksi tämän flunssani takia. Ensi kerralla sitten. Loppupäivän voi sitten ottaa taas levon kannalta. 

Unta ja Lisää Lääkkeitä

Pikku hiljaa alkoivat energiat kyllä olla poissa. Lähistöllä oli mäkkäri joten menimme sinne syömään jotta saisin vähän ruokaa mutta enhän minä taaskaan jaksanut syödä kuin vain ranskalaiset. Mahahan tässä kohta pienenee ja kunnolla. Eikä se ruoka paljoa auttanut. Hypättiin sitten ratikan kyytiin ja matkattiin sillä äidin ja Laurin hotellille johon pääsin lepäämään hetkeksi ennen seuraavia tunteja. Enpä minä kuitenkaan millekään tunneille jaksanut loppujen lopuksi lähteä sillä puolen tunnin unien jälkeen olo oli edelleen heikko ja minulle oli tainnut taas nousta kuumekin. Äiti teki siinä siten päätöksen että hän ja Lauri lähtevät kiertelemään pariksi tunniksi kaupunkia jotta minä saan nukkua rahassa. Siellä sai verhojen avulla huoneen ihan pimeäksi ja eipä tarvinnut huolehtia oman asuntomessut naapurissa olevasta pianon soittajasta joka tuntuu joka päivä soittavan enemmän tai vähemmän pianoa. Mikä sitten myös ohkaisten seinien vuoksi kuuluu hyvin. Aluksi se oli ihan kivaa ja jännää mutta nyt sitä vaan ei jaksa etenkään silloin kun yrittää nukkua kuumetta pois.

Parin tunnin unet tekevätkin kyllä hyvää. Olo oli paljon virkeämpi kun oli oikeasti saanut nukkua rauhassa. Kello oli taas sen verran että House olisi alkanut telkkarista mutta siellä ei näkynytkään nova lainkaan. Sen sijaan löytyikin kanava jolta tuli japanilaisia animaatiosarjoja saksaksi. Ihana oli kuulla välillä muuta kuin Tšekin kieltä televisiosta. Miks ei tämä kanava voinut näkyä meidänkin asunnolla?

Äiti toi minulle apteekista jotain suihkutettavaa antibioottia. Siis täältä saa antibioottia ostettua suoraan apteekista. Aika ihanaa. Saadaan kunnon lääkettä. Olon on kyllä huomannut parantuvan pikkuhiljaa mutta pelkät buranat ja panadol hotit ei kyllä kovin pitkälle auta. Tehtiin tässä myös sellainenkin päätös että jään tänne yöksi ettei tarvitse enää alkaa liikkumaan mihinkään kun olo iltapäivällä jo oli mitä oli. Tämä sopi minulle paremmin kuin hyvin. Sainpahan samalla myös vähän omaa rauhaa ja taukoa meidän asunnosta. 

Markkinat

Näytöksen jälkeen lähdettiin Sallan kanssa ratikalla kohti florencin metropysäkkiä jossa nähtiin äiti ja Lauri. Halusivat lähteä käymään markkinoilla jotka olivat koulumatkamme varrella joten lähdettiin päätettiin lähteä suuntaamaan sinne. Ihmeteltyämme hetken kannattaisiko meidän lähteä ratikalla vai metrolla, kuultiin yhtäkkiä kun vieressämme oleva mies kysyi meiltä suomeksi että mihin olimme haluamansa mennä. vähän tuli hassu olo siinä vaiheessa. Viimeiset kaksi viikkoa ollaan kuultu tuntemattomilta pelkkää Tšekin kieltä ja nyt vieressämme seisookin yhtäkkiä tuntematon suomalainen. :D Kuultiin häneltä sitten hetki opastusta siitä miten metrolippujen osto toimii kun meidän nyt ei ole itse tarvinnut ostaa mitään ja hän oli käymässä täällä jo neljättäkymmenennettä kertaa..ja aina vaan halajaa takaisin. En kyllä toisaalta ihmettele. :) 

Päästiin sitten markkinoille. Ihme etten ollut aikaisemmin huomannut niitä vaikka joka päivä oltiin ajettu koulumatkalla niiden ohi ja ne kuitenkin näkyivät suht selkeästi. Hirveästi oli laukku ja vaate kauppiaita. Yhden topin sieltä ostin 600 korunalla. Jos olisin ollut terveemmiksi ja fiksumpi niin olisin varmaan voinut tinkiä hinnan alemmaksikin mutta silloin ei vain yksinkertaisesti jaksanut. Yksi kaunis pöytäliinakin lähti mukaan. Kovasti olivat myös myyjät heti kaupittamassa tuotteitaan. Hyvä jos edes vahingossa vilkaisee johonkin suuntaan (etenkin tälläinen kipeä vielä joka nyt automaattisesti saatta jäädä tajuamattaan tuijottamaan jotain) niin heti olivat myyjät kyselemässä miten voivat auttaa. Hyvää palvelualan se on mutta edelleen, antaisivat ensin oman rauhan tutkia tavaroita ja sitten tulisivat kyselemään. En minä nyt halua alkaa ostamaan mitään mistä en ole varma vaikka myyjät sitä miten yrittäisivät. 

Yhdessä rakennuksessa oli selkeästi elintarvike tori. Kauheasti oli myynnissä hedelmää, vihannesten ja lihaa. Ostettiin sieltä pari isoa mandariinin jotta saisi energiaa liikkua eteenpäin. Nämä olivat paljon kirpeämpiä mitä ne jotka söimme alkuaikoina. Tai no, mistä minä mitään todellisuudesta tiedän kun en edes maista kunnolla mitään :)

Muotinäytös

Kyllä tämä flunssa taitaa pikkuhiljaa tosiaankin alkaa lähteämään pois. Tai ainankin aamut paranee joka päivä. Paljon paremmin sai taas nukuttuakin ja aamulla oli sen verran virkeä olo että jaksoi lähteä katsomaan tšekkiläisten muotinäytöksen. Koululle päästyä kyllä huomasi että on nuha ja nenä tukossa sillä aina kun olen astunut ovesta sisään on nenääni iskenyt kamala viemärien haju mutta nyt, ei mitään. Nenä on niin tukossa ettei haista yhtään mitään. Ja tuossa tapauksessa ihan hyvä asia :) Kävellen sieltä sitten matkanteon näytös paikalle. Kartalta katsottuna olisi voinut luulla että matka olisi ollut paljon pidempi mutta matka taittui aika nopeasti. Kurkkuun vaan ärtyi aikalailla. Ja käveltiin me siinä sitten huvipuistonkin läpi. Aikaisemmin oltiin jo nähty muutamien laitteiden valot odottaesamme ratikkapysäkillä mutta siinä se ny oli. Kunhan tästä paranee voisi katsoa jos pienen hetken ehtisi tulla vielä siellä viettämään.  

Muotinäytös oli aika erikoinen se oli omaamme verrattuna. Luulin että oltaisiin päästy oikein kunnon catwalk lavan eteen kun niistä oli tullut katsottua niin monta videota koulun nettisivuilta mutta sen sijaan olimmekin jossain messu hallissa jossa pieneen tilaan oli laitettu tuoleja joiden edestä mallit sitten kävelivät. Ihan hienoja ja olostamme poikkeavia vaatteita heillä oli yllään mutta kyllä minä olin odottanut jotain suurempaa. 

Vähän Liikkeelle

Pää on niin tyhjä etten tiedä mitä edes kirjoittaisi. Kolmatta päivää sängyn pohjalla mutta onneksi olo alkaa pikku hiljaa olla parempi. Viime yönä sai nukuttua paljon paremminkin kuin edellisenä. Tein kyllä muutenkin sellaisen tempun että menin olohuoneeseen nukkumaan jotta sain siinä vähän omaa rauhaa levätä enkä köhimiselläni sitten häiritsisi muita. Saatikka tartuttaisi tätä tautia heihin. Vaikka eipä se kyllä paljon siihen vaikuttaisi. 

Iltapäivästä alkoi olla jo vähän energisempi olokin. Ruoka ja lämmin suihku virkisti mieltä kyllä kummasti. Kuumetta oli ollut aamulla 37.8 mutta iltapäiväksi sain sen laskemaan jo kokonaan pois. Eihän se tietenkään vielä mikään terveen merkki ole mutta hyvä silti. Illasta jaksoin myös lähteä vähän liikenteeseenkin. Alkaa pikkuhiljaa kyllästyttämään tämä aloillaan makoilu. Äidin ja Laurin kanssa lähdettiin käymään "emoaluksella", siellä suurella ostoskeskuksessa jossa Sallan kanssa oltiin lauantaina käyty. Nyt sai käytyä loputkin kaupat sieltä läpi. Ostettiin sieltä kaulahuivi suojaamaan kurkkuani. Ja löysin myös kivan pikkuhattu houskoristeen ja kaulakorun. Ipadiinkin käytiin ostamassa kunnon kuulokkeet ihan apple storesta. Hirmu mukava myyjä oli minusta kun esitteli minulle kuulokkeita pakkauksien sisältä ja antoi kokeilla kunnes sitten yhtäkkiä sanoikin että "mene tuonne kokeilemaan" ja osoitti pöytää missä kuulokkeita oli näytillä. Minulle tuli siinä sellainen palvelun katkaisu tuntuma. Hyvät kuulokkeet kuitenkin sain, ja parempi ollakkin hintansa puolesta. Muutenkin Ihmeellistä ettei täällä saa itse tutkia kaikkia tavaroita vaan myyjät tulevat esittelemään ne sinulle jos olet kiinnostunut. Entä jos et ole kiinnostunut vielä ja haluat katsoa ensin? Sitten kun myyjä tulee siihen varta vasten esittelemään niin minua kyllä alkaa ahistamaan kun tulee sellainen tunne että nyt minun on sitten pakko ostaa jotain. Enemmän se ajaa mini pois kuin tuo sisään. Ei millään pahalla heitä kohtaan.

Ei siellä kuitenkaan jaksanut pyöriä paria tunti enempää kunnes alkoi jo energiat loppua. Hyvältä tuntui kuitenkin päästä edes vähän käymään ulkona. Huomenna voisi jo yrittää lähteä käymään koulussakin.

Toinen Päivä Sairaana

 En meinannut saada unta sitten millään. Hengittäminen oli hirmu vaikeaa ja päätä korotti kamalasti. Aamulla en edes meinannut jaksaa nousta ylös ottamaan lääkettä kun tuntui että voisin oksentaa. Onneksi ei sentään käynyt niin, ikävä olisi ollut oksentaa lääkkeet pois. Parin tunnin lisänneen jälkeen olo oli kuitenkin jo paljon parempi. Äiti ja Lauri tulivat käymään tässä katsastamaan minkälainen tämä meidän asuntomme on. Ja toivat samalla kuumemittarin. Oletin jo ettei minulla mitään kuumetta ole kun sen verran hyvä olo ja olin nukkunut niin pitkään mutta mitä, 38.2. Joo ei ollut kuumetta ei. En edes muista koska minulla on edes viimeksi ollut noin kova kuume, tai edes näin kova flunssa. Ruokakaan ei maistu vaikka minulle haettiin ruoka-annos Thai Spicesta. Lisäksi sain vielä kakkupalankin. Eivätkä synttärinikään ole vasta kuin torstaina. Toivottavasti tämä menee ohi siihen mennessä. Eipä siinä kuitenkaan muu auttanut kuin jatkaa vain lepoa ja lääkkeiden syömistä. Tämä flunssa tuli todellakin huonoon aikaan. Mielummin olisin nauttimassa auringonpaisteesta.

Lepo Päivä

Eipä tässä todellakaan ole ehtinyt tapahtua paljon mitään. Koko päivän olen vain maannut sängyn pohjalla. Aamusta kävin vain nopeasti Albertissa ostamassa kaakaota, teetä ja nenäliinoja. Inhottavaa kun ei jaksa tehdä mitään vaikka ulkona olisi taas ollut kaunis aurinkoinen päivä. Mitään hajua ei ole siitäkään että paljonko minulla on kuumettakun täällä ei ole kuumemittaria. Otsa vain on lämmin ja peiton alla ollessa on ollut joko kamalan kylmä tai sitten kuuma ja hiki. Yhdessä vaiheessa tuntui että käsivarteeni olisivat olleet kiinni kuumissa hiilissä. 

Illasta olo kuitenkin hieman muuttui paremmaksi. Äitini on tänään tulossa tänne miesystävänsä kanssa ja kovasti halusi minun jaksavan tulla hotellille vastaan. Pitkään minä mietin uskaltaako sitä lähteä mutta päädyttiin lähtemään Sallan kanssa sinne molemmat. Miltein itku pääsi kun päästin käymään heidän hotellihuoneessaan. Ensiksi jo käytävät olivat olleet siistit ja viihdykkäät oranssine seinineen ja kauniine kaiteineen mutta kun huonekkin oli iso ja mukavan oloinen. Ja niillä on vielä kylpyammekkin ja eteisessä kokovartalo peili. Haluan muuttaa sinne. Sain myös itselleni vähän lisää flunssalääke varustusta ja uuden kameran. Nyt ei pitäisi värien vääristyä kuvia otettaessa. 

Ilta oli onneksi suht lämmin joten ulkona oli hyvä käydä esittelemässä vähän ympäristöä. Päädyttiin siinä sitten kävelessämme ostoskeskukseen jossa oltiin käyty torstaina. Opastettiin heidät albertiin ja käytiin myös samalla syömässä ranskalaiset mäkkärissä. Hyvin huomaa ruokahaluttomuuden kun jaksaa vain pelkät ranskikset syödä vaikka päivän aikana ei ole tullut syötyä paljon mitään. Aika pian tämän jälkeen lähdettiin sitten jo takaisin asunnolle. Metrotunneleissa oli taas ikävää kylmän viiman kanssa etenkin kun ilma oli muutenkin alkanut viiletä. Siinä vaiheessa kyllä laittoi miettimään että kannattiko sittenkään lähteä. 

Flunssan Oireita

Etkö ihana netti viitsisi toimia juuri kun minulla ei ole muuta tekemistä kuin odottaa että ketorin hot lasilliseni viilenee sen verran että sen kärsii juoda. Kello on puoli viisi ja koko yön minulla on ollut kylmä sekä kuuma yhtäaikaa (hirmu paksun peiton alla), päänsärky ja kävelemään noustuani hirmu heikko olo.Nenäsäkin on ollut ilkeästi häiritsevä "roska" koko eilisen ja toinen korviani tuntuu uhkaavan mennä lukkoon. Lisäksi näin ihan hämyjä unia joihin tämä olotila on tunkeutunut myös. Kiitoksia flunssa, sinua minä tähän vielä kaipasinkin. Onneksi on sentään sunnuntai ja toivottavasti tuo lääke nyt auttaa ettei koko loppu yötä tarvitsisi alkaa valvomaan.

Shoppailua Emoaluksella

On se ollut ihanaa vain kävellä täällä ympäriinsä pelkästään sen turvin että tietää millä alueella liikkuu. Joka suunnasta löytyy aina jotain jonka avulla on helppo suunnistaa. Oltiin pian kävelty yksi metro matka väli sillä edessämme oli jo kohta metro tunneli. Salla oli bongannut kartalta jonkin stadionin joten päätimme seuraavaksi suunnata sinne. Kartan kuvassa se näytti ihan joltain avaruusalukselta mutta paljastuikin älyttömän suureksi ostoskeskukseksi. Ja vieläpä todella kauniiksi sellaiseksi. Katossa roikkui upeita kristallista lamppuja ja koristeita. Hassua oli kuitenkin niin upeasta paikasta löytää paljon jo ennestään tuttuja kauppoja kuten Lindex, Kappalh,H&M...jne. Löydettiin taas pieni mehubaari josta sai myös jäätelöäkin. Syötiin siinä sitten aurinkoisen sään kunniaksi hedelmäinen jäätelö annokset. Omassani oli mansikka ja varmaankin jotain mango jäätelöä ja päällä oli koristeina, banaanin, omenan ja mansikan siivuja. 

Mehubaarin vieressä oli Iron Fist niminen pieni vaate kauppa jossa oli paitsi ihania vaatteita niin myös todella upeita kenkiä. Löysin sieltä aivan ihanat kirkaanpuna-mustat kesä kengät jotka minun on pakko saada. Liikkeessä oli myös todella kiva myyjäksi. Jo sillä hetkellä kun astuttiin sisään hän kysyi minulta että olinko kiinnostunut liikkeen tuotteista ja vastasin hänelle että ne olivat aivan ihania. Aloin siinä sitten sovittelemaan eri kenkiä ja koska niitä oli aina näytillä vaan yksi kappale ties mitä kokoa, oli hän heti auttamassa löytämään oikean koon ja toisen parin. Vieläpä senkin jälkeen kun olin sanonut hänelle että tällä kertaa minulla ei ole varaa ostaa mitään. Lähtiessäni sanoinkin sitten hänelle että tulen käymään vielä uudestaan alkuviikosta. 

Hyvin aika sitten kuluikin sitten liikkeitä tutkiessa. Emme kuitenkaan jaksaneet käydä läpi kuin vain alakerran sillä tila oli niin iso. Metrolla otimme kyydin Mustekkiin jossa kävimme käymässä läpi vielä muutaman vaatekaupat ja laukkukaupat joissa olin alkuviikosta käynyt. Laukut joita olin silloin katsellut eivät olleetkaan enää niin hienoja ainankaan siihen mustaan samettilaukkuun verrattuna joten jatkoimme matkamme kohti keskustaa. Siellä oli meneillään jonkin sortin irlantilainen musiikin konsertti jota jäimme kuuntelemaan hetkeksi. Yhden tanssi esitykenkin näimme. Jos olo ei olisi ollut jo niin väsynyt olisi sen voinut jäädä katsomaan loppuun asti. Kyllä elävä musiikki keskellä ihmisjoukon täyttämää katua auringon lämmittäessä on vain niin omaa luokkaansa. :)

Vltava Tutkimusretki

Lauantain kunniaksi päätettiin taas Sallan kanssa lähteä pienelle tutkimusmatkalle. Suunta otettiin ensin kohti Florencia jonka lähistöllä meidän oli tarkoitus bongata hotelli johon äitini tulee huomenna majoittumaan. Hieman tyhmä pieni kierros kyllä tehtiin ennen kuin löydettiin hotellille sillä jos vaan olisimme suoraan älynneet lähteä toiseen suuntaan siitä missä olimme olisi matka ollut paljon nopeampi. Kartalla me kuitenkin koko ajan oltiin ja hotellinkaan löytäminen ei edes ollut vaikeaa. Sitäpaitsi, liikunta tekee hyvää etenkin näin kauniilla säällä. Lisäkierrokset kunniaan.

Huomattiinpa me myös että ratikalla jolla kuljemme kouluun olisi päässyt myös ihan vierelle. Minähän arvasin mitä rakennuksia äiti tarkoittaa puhumalla punaisesta ja vihreästä (oli käynyt katsomassa Google mapsista. Niiden vieressään se oli. Matka kuitenkin jatkui Vltava jokea kohti. Monesti olimme nähneet katujen seinillä grafititöitä joten nyt kun olimme lähistöllä oli loistava tilaisuus käydä kuvaamassa niitä. Ja niitähän riittääkin. Miltein joka seinämällä löytyy jotakin. Hieman hankalaa oli pitää silmiä auki kun ylitimme Vltava jokea vastaan tulevien autojen ja niiden aiheuttaman ilmavirtaus takia. Tiellä oli ihan hirveästi hiekkaa ja pölyä. Muutaman kerran tuli pysähdyttyä nappaamaan muutama valokuva auringonvalossa kimaltelevasta joesta.

Toisella puolella teimme suunnitelmaa pientä suunnitelmaa mistä kautta lähdemme kiertelemään mutta suunnitelmat keskeytyivät (ja unohtuivat myös) kun huomasin joen varrella kasvavassa puussa pieniä vihreitä pisteitä. Tämän niin sanotun pari viikkoa kestäneen kylmyyden jälkeen oli jotain niin ihanaa nähdä kevään ensimmäiset lehden silmut. Olin jo sunnuntaina miettinyt että näinköhän täällä ehtii mikään alkaa kasvaa täällä olo aikanamme mutta nämä säät tekivätkin niin rajun muutoksen että toivottavasti luonto tästä vihrenee. Pieniä kukan nuppujakin tuli nähtyä eräällä pienellä nurmikentällä.

Autotien ali kulki tunneli jonka kautta pääsimme toiselle puolelle. Hirvittävän sotkuisia ovat tunnelit täällä päin. Seiniltä löytyi jälleen grafitia mutta niissä myös haisi inhottavalle. Kun lähdimme nousemaan tunnelista takaisin kadulle näimme joen reunalla kodittomia pummeja. Kävellessäni vain nopeasti eteenpäin että pääsisimme nopeasti heidän ohitseen huomasin kuitenkin että eräällä miehellä oli selkeästi peili kiinnitettynä seinämään ja sen edessä hän vain rennosti ajoi partaansa auringon paisteessa. Aika huvittava näky. Kun oltiin kävelty miltein ylös käännyin todella pikaisesti ottamaan kuvan kaiteen laidalta. Tiedä kuitenkaan sitä miten hyvä siitä sitten tuli.

Pientä Koti Ikävää

Ihme juttu kun heräsinkin jo ensimmäistä kertaa puoli kahdeksan aikaan. Pitkästä aikaa tuli nukuttua kunnon yöunet. Liekö ollut illalla juomani punaviini kun osasi rentouttaa niin hyvin. Pitäisikö kokeilla useamminkin? Ei kyllä välttämättä ole ihan terveellistä. Tänä aamuna on ensimmäistä kertaa ollut sellainen olo että kaipaa Suomeen. Asiaan tietty saataa hyvin paljon vaikuttaa se että tänään on kummipoikani ristiäiset, joihin en nyt tämän matkani takia pääse osallistumaan. Kylläpä osasi sattua huonoon ajankohtaan tämä matka. Toivottavasti kuitenkin saan jälkeenpäin nähdä paljon kuvia tapahtumasta. :) Ikävää on kuitenkin hyvä lieventää kuuntelemalla Nrj'n nettiradiota. Tämän miltein kahden viikon jälkeen on kyllä hassua kuulla jotain suomeksi kun ympärillä on kuulunut kokoajan pelkkää tšekkiä. Ulkonakin paistaa taas ihanasti aurinko joka enteilee selvästi hyvää ja lämmintä tutkimus/shoppailu päivää. :D

Ilta Alone

Voi kun tuli tehtyä oikein mukava pieni iltalenkki. Koko illan olotilani on oikein pursunnut energiaa joten minun oli pakko päästä purkamaan sitä ulos. Salla on ollut väsynyt koko illan joten kun en saanut häntä seurakseni lähdin sittenulos yksin. Kun en muuta paikkaa keksinyt niin suuntasin askeleeni kohti Floraa. Olipahan ainankin lähellä. Vaikka en koskaan ole ollut kovin innokas yksin shoppailija niin täytyy myöntää että oli oikein ihanaa olla siellä tuntemattomien ihmisten keskellä. Ehkä asiaa saattoi auttaa sekin että todella olin yksin tuntemattomien keskellä koska paljoa en Suomen puhetta ympärilläni kuullut joka olisi saanut kaipaamaan juttu seuraa. Nyt oli mahdollisuus käydä rauhassa muutamassa liikkeessä sovittamassa vaatteita ja tutkia liikkeiden tarjontaa. Löysin muutaman ihanan paidan ja yhden hameen mutta koska olin niin fiksu, enkä ottanut paljoa rahaa matkaani jäivät nekin sinne. Sametti laukunkin luona oli ihan pakko taas käydä muistelemassa minkälainen se oli. Sieltä hyvän tuoksuisesta tee shopista kävin kuitenkin pari tee pussia ostamassa. Toisessa on ilmeisesti jotain kirsikankukkaa ja toisen sisällöstä ei ole mitään hajua. Hyville vain tuoksuivat molemmat. :)

Nyt vaan toivon ettei vastassa ole taas niin hankalaa yötä kuin viimeyö oli. Minusta tuntuu että tuohon kadun toisella puolella olevalle seinämälle on laitettu jokin valokyltti päälle sillä täällä huoneessa on ollut pimeän tultua paljon valoisampaa mitä aikaisemmin. Ja se valoisuus kaikena vähäisyytenään on minulle jo liian valoisaa. En vain yksinkertaisesti pysty nukkumaan tiloissa joissa silmiini heijastaa jokin vaan vaadin täydellisen pimeyden.

Dr. House

Meidän piti viettää pieni hetki sisällä istuen ja levähtäen mutta se tuntuikin hieman venähtävän. Minua se ei tietenkään haitannut sillä sain kirjoitettua hyvän pätkän näitä tekstejäni. Pitäisiköhän minun oikeasti yrittää opetella kirjoittamaan lyhyemmin? Näitä pisimpiä romaaneitani on varmaan ollut kiva lukea. Mutta sitten taas toisaalta, kun saan kerta ajatukesta kiinni ja alan saamaan tekstiä aikaan, niin miksi minun pitäisi alkaa sen tuloa estämäänkään? Sitäpaitsi, haluan kuitenkin joskus muistella näitä aikoja ja sitten minua vasta ärsyttäisikin jos huomaisin etten ole kuvaillut kaikkea niin tarkasti kuin olisin voinut. Itseäni varten minä kuitenkin kirjoitan tätä myös. :)

Housessa alkoivat tänään sitten nämä uudet minulle ennen näkemättömän jaksot. Oli todella mielenkiintoista katsoa jaksoa josta et ymmärrä yhtään mitään mutta näkemän perusteella saat kuitenkin sen verran kysymyksiä tapahtumista päähäsi ettet kehtaa lopettaa sitä keskenkään. Harmittaa oikein ettei ymmärrä tsekin kieltä ollenkaan. Miksi ei näissä voi olla  edes tekstejä englanniksi? Pitää varmaan toivoa että Suomessa alkaisi tulla uusia jaksoja taas pian, tai sitten on vain hommattava tämä uusi kausi jostain sillä kahden viikon aikana noita jaksoja ehtii nähdä hyvin paljon. :D

Ahkerat Oppilaat

Aamu lähtikin sitten aika hitaasti käyntiin. Nukuttua yöllä kyllä sai kunhan ensin oli saanut unenpäästä kiinni mutta aamun valjettessa olikin jälleen virkeni vaikka hyvin olisi voinut vielä nukkuakin. Tänään meillä oli tämä vapaapäiväkin kun retkemme muoti & lasinvalmistajan luo oli siirretty viimeiselle päivällemme. Joskus yhdentoista aikaan sain kuitenkin otettua itseäni niskasta kiinni etänä sain puettua vaatteet päälleni ja pääsimme lähtemään Sallan kanssa kohti koulua tekemään power point esityksiämme. Koko tämän kylmän ja kostean viikon jälkeen tuntui kuin olisi törmännyt seinään kun astui ovesta ulos auringon valoon. Olin laittanut nahkatakit päälle ihan varmuuden vuoksi ettei tulisi kylmä mutta eihän siellä mitään takkia tarvinnut. Ulkona oli varmaan +18 astetta lämmintä sillä hetkellä. Kävellessämme Sallan kanssa kadulla kohti ratikkapysäkkiä saimme joiltakin aikaan kummaksuvia katseita vähäisen vaatetuksemme takia mutta enemmän minä kyllä ihmettelen heidän pukeutumistaan. Heillä oli toppatakit päällä. Ja uskon 18 astetta lämmintä. Edes varjossa ei tullut kylmä vaikka kädet oli ihan paljaina. Nyt en kyllä ymmärrä.

Reissulle koululle osoittautuikin loppujen lopuksi aika turhaksi. Ratikkamatka tuntui nyt kestävän ikuisuuden tai hitaammin se ainankin meni mitä on mennyt aikaisemmin. En sitten tiedä että johtuiko se vaan siitä että mieli olisi tehnyt enemmän olla ulkona kävelemässä. Perjantain takia koulussa oli aika vähän ihmisiä ja luokkien ovet olivat kiinni. Käytävällä sijaitsevien muutamien koneiden luona kävimme tutkimassa onnistuisiko esitysten teko niillä mutta niistä puuttui power point ohjelma. Lähdimme siis siitä miltein samantien takaisin suunnitellen kaupungin tutkinta reissua. Varsinaisia opiskelijoita me todellakin olemme. Täälläkin olemme näköjään valmiit tuhlaamaan vapaapäivän ja vieläpä näin aurikoinsen siihen että menemme tekemään jotain koulutyötä. Hyppäsimme jälleen ratikkaan ja jäimme pois sen laukkukaupan edessä jonka näyteikkunaa olin jo muutamaan otteeseen ihaillut. Teimme pienen reissun sisällä mutta mitään kiinnostavaa ei kuitenkaan löytynyt. Se musta laukku jonka maanantaina näin tuntuisi edelleen kaikkein houkuttelevimmalta, tosin en enää tarkkaan muista miltä se näyttää nyt kun sitä ei ole nähnyt pariin päivään. Eilen Florassa näkemäni samettilaukkukin kun oli kivan näköinen. Emme kuitenkaan viitsineet lähteä takaisin asunnon suunnan joten lähdimme kävelemään pitkin katuja. Löysimme taas ihanan värikkäitätaloja upeiden koristeluineen. Eräs talo oli keltainen mutta siinä oli punaiset ikkunan karmit.  Se oli aika hurja näky. Oli ihana vain kävellä pitkin katuja ja nauttia lämmöstä vaikka sillä hetkellä ei aurinko yltänyt paistamaan näille kapeille kaduille korkeine taloineen. Erään kadun varrelta löysimme pari kirpputoria jotka kävimme tutkimassa. Yhdestä löysin ihanat korkokengät mutta ne maksoivat 40e joten jätin ne hyllylle. Vanhat vaatteet osaavat täällä maksaa aika paljon toisin kuin Suomessa. Yhden paidan kuitenkin ostin ihan vain koska siinä oli niin kivan näköinen kuosi. Saan varmasti tehtyä siitä jotain paljon parempaa.

Kirpparien vieressä oli pitseria jossa kävimme syömässä pitsasiivut. Kahteen viikkoon en ollut saanut mitään metvurstiin viittaavaakaan joten minun oli aivan pakko saada nyt syödä yksi pala salamipitsaa. Kyllä siinä nälkä oli jo ehtinyt tullakin. Nyt oli taas helpompi jatkaa matkaa energisempää. Pitseriasta matkamme jatkui taas eteenpäin ja tässä vaiheessa rupesimmekin  jo miettiimään että missä me oikein olemme. Siitä missä jäätiin pois ratikasta ei  ollut kuin muutaman pysäkin matka floralle. Jatkettiin siinä kuitenkin katua eteenpäin ja kun saimme näkyvyyden muualle kuin taloihin huomasimmekin olevamme kohta Florencin metropysäkillä. En kyllä olisi uskonut että sinne päädytäisiin niinkin lyhen matkan jälkeen mutta vieressä näkyvä hevospatsas kertoisin. Kuinka pieni tämä kaupunki loppujen lopuksi sittenkin oikein on? Täällä on miltein mahdotonta eksyä. Taashan se tuli todistettua. Florencilta otettiin kuitenkin metro kyyti Floralle ja sieltä takaisin asunnolle. Aurinko paistoi ja lämmitti niin nätisti että ihan harmitti ettei asunnossa ollut parveketta. Olisikohan mitenkään mahdollista päästä sisäpihalla olevalle suurelle trampoliinille ottamaan aurinkoa?

Unettomuutta

Jo on kakka kun täällä ei saa edes nukuttua. Monena yönä olen havahtunut yhtäkkiä hereille ilman että olen taas saanut unenpäästä kiinni. Ja tänään kun me sentään ollaan juostu paljon ulkona ja kulutettu energiaa niin nyt en meinaa saada edes alkujaan unta. Väsyttää kuitenkin ihan kamalasti ja alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään ja masentamaan taas jo pelkästää se että tässä on varmasti kohta kunnon univelatkin vielä kaiken päälle. Vai onko minusta sitten oikeasti tullut näin herkkä kaikelle ylimääräiselle ympärillä tapahtuvalle. Päivälläkään kun ei väsytä koska on valoisaa. Kaipaan niin taas omaa huonetta ja sen rauhaa. Harmi ettemme ehtineet saada Irjalle ajoissa infoa siitä että haluttaisiin mielummin sellainen huoneisto missä jokaisella olisiomat huoneet. Tai no meille sanottiin että se voidaan keskustella sitten täällä mutta tähän kämppään meidät vaan saavuttuamme suoraan ohjattiin. Ei siinä pahemmin viitsi enää alkaa anomaan mitään. Etenkin jo pelkästään matkankin takia. Hirmu hyvin lähtee tämä päiväkin taas käyntiin. Toivottavasti aamulla menee kuitenkin jo taas paremmin.

Roze

Oli kyllä ihana päästä takaisin asunnolle tuon kaiken jälkeen. Jalat oli jälleen kerran ihan muusina ja kellekin oli ehtinyt tulla lähemmäs kahdeksaa. Varmaan tunti oltiin pyöritty ainankin hautausmaalla. Ensin oli vuorossa lämmin suihku jonka jälkeen todella ansaittiin saada nauttia lasillisen punaviiniä.. Kunnes totesimme ettei täällä ole pullonavaajaa. No mitäs tähän sitten? Kuinka avata viinipullo ilman avaajaa? Tarvitaan veitsi, ratkoja ja pienet sakset. Veitsellä kaiverrettiin korkkia hitaasti mutta varmasti pieniksi murusiksi kunnes aloimme saada pois sisällä olevia paineita. Kun korkista oli enää pieni jämä jumissa pullon sisällä otettiin käteen ratkoja jolla nostettiin jämiä ylös sen verran että pikku saksilla sai siitä kunnon otteen, ja sai nostettua sen kokonaan pois. Ei ole tuosta pullosta koitunut meille kyllä mitään muuta kuin pelkkää harmia ajateltiin. Heti siitä hetkestä kun sen hankimme alkoi tapahtua kaikenlaista. Parasta olla nyt hyvän makuista kun kaikki tämän ollaan kerta jouduttu kokemaan! :D

Jännitystä Elämään

Ei sitten ollutkaan ihan fiksua lähteä hautausmaalle iltahämärällä. Jos oltaisiin eilen menty oltaisiin kenties voitu välttää tämäkin seikkailu... En sitten tiedä onko se hyvä juttu koska kyllä sille nyt näin jälkeen päin nauraa ja missään nimessä en olisi halunnut jättää tuota kokematta. Meidän Nean sisäpihalle lukkojen taakse jääminen on nyt tämän rinnalla aika pientä : D

Kuitenkin. Aurinko oli vasta laskenut horisontin taakse mutta vielä oli kuitenkin valoisaa. Mietimme että menemmekö kämpälle odottaamaan pimeän tuloa jonka jälkeen lähdettäisiin tutkimaan hautausmaata  mutta tultiin siihen lopputulokseen ettemme kuitenkaan enää sen jälkeen jaksa lähteä liikkeelle. Ihan kuten jo eilenkin oli käynyt. Jatkoimme sitten katua eteenpäin hautausmaan porteille. Hautausmaa oli ihana. Siellä kasvoi paljon puita joiden runkoja vasten kasvoi tiheä kerros jotain lehtiköynöstä joka oli vallannut koko maankin. Ja siellä tuoksui ihan luonnolle. Ihanalle rentouttavalle luonnolle. Sitä piti tulla ihan hautausmaalle etsimään koko kaupungin tähän astisinta rentouttavinta paikkaa. Kävelimme siinä sitten aikamme ihastelemassa ja kuvaamassa teitä ja erilaisia hautoja. Oman tunnelmansa lenkille loi myös pikkuhiljaa pimenevä ilta ja lintujen Liberia jota kuului joka suunnalta. Muutama kissakin taisi juosta ohitsemme tämän matkan aikana. Haudat täällä poikkeavat omistamien ihan täysin. Täällä kaikki on paljon suurempaa ja koreampaa. Osassa oli suuri nimilaatta ja joillakin oikein kunnon rakennus. Monet haudan tuntuivat olevan useiden nimien perusteella perhehautoja. Useammalla haudalla näkyi myös palavan punaisia kynttilöitäkin. Liekö värillä jokin oma merkiksensä vai myydäänkö täällä vain noin paljon tuollaisia kynttilöitä. Usealta haudata löytyi myös tuoreita upeita kukkiakin. 

Ilta alkoi kuitenkin muuttua pimeämmäksi eikä hautausmaalla ollut juuri lainkaan valoja. Ainoat valon lähteet taisivatkin olla itseasiassa ulkopuolla olevat liikenteen ja kaupungin valot. Kävelimme takaisin porttia kohti mutta jo kaukaa huomasimme sen olevan nyt kiinni. Pieni shokkitila kuitenkin iski vasta siinä vaiheessa kun huomasimme portin viereen päästyämme siinä olevan ketjun ja lukon nätisti roikkuvan kaltereissa, yhdistäen ovet toisiinsa.. Olimme lukkojen takana. Ja juuri kun olin ehtinyt leikilläni sanoa että kunpa tästä ei nyt koituisi mitään kirousta meidän ylemme.. Tulla nyt kuvaamaan tuntemattomien hautoja ja iloitsemaan hautausmaalle. Kyllä me oliin huomattu portin sivussa oleva kyltti jossa luki joitain kellon aikoja mutta oletettiin sen meinaavan vieressä olevan rakennuksen sisäänpääsy aikoja. Ilmeisesti täällä ei olekaan vapaapääsy hauraus maalle niin kuin Suomessa. Portin vieressä oli vielä ollut vartija joka oli puhumassa puhelimeen sillä hetkellä kun kävelimme sisään mutta kun hän ei sanonut meille mitään oletimme että voimme sitten mennä syvemmälle ihan rauhassa. Siinä me sitten seisoimme hölmistyneina miettien mitä tehdä seuraavaksi, mistä päästä pois. Lähdettiin sitten seinänviertä pitkin kävelemään hautausmaata ympäri jos vaikka löytäisimme jostain avonaisen oven tai paikan josta pystyisi kiipeämään yli. Hautausmaa alkoi tuntu ihan loputtomalta kun pelkkä yksi sivu ei meinannut koskaan loppua. Yhdessä nurkassa näytti olevan kohta josta olisi saattanut hautojen päältä kiipeämällä päästä yli mutta emme halunneet lähteä vielä yrittämään niin epäpyhää keinoa. Eikä siitä voinut olla varma minkälainen pudotuskaan aidan toisella puolella olisi ollut. Jatkoimme siis vain matkaa eteenpäin löytäneet useita portteja jotka olivat kaikki lukossa. Seinämät ympärillä olivat kokoajan olleet korkeita hautakivien ja aitojen vierustamana. Yhden portin luota löysimme auton mutta emme nähneet missään ketään keneltä olisimme voineet pyytää apua. Porttien kalteritkin olivat niin tiuhaan meneviä että niistä olisi mahtunut läpi vain ehkä pieni lapsi. Eikä alikaan mahtunut ryömimään. Tähdet alkoivat jo pikkuhiljaa tiukkia taivaalla ja nyt sen huomasi miten pimeää hautausmaalla oli. Ulkopuolelta kuului moneen otteeseen poliisiautojen ulvomista ja muutamaan otteeseen vitsailimme että olisivatkin he nyt tulossa hakemaan meitä. Sehän tästä reissusta vielä olisi puuttunutkin. "Kaksi tyttöä jäi jumiin hautausmaalle. Poliisit pelastivat heidät" Me oltiin niin lähellä vapautta mutta silti niin kaukana. 

Oltiin kohta kävelty koko hautausmaa ympäri ilman että oltiin löydetty mitään keinoa päästä pois. Ellei olo olisi ollut sillä hetkellä jo niin epätoivoinen mitä se silloin oli, olisi varmasti tullut nautittua siitä rauhasta ja pimeydestä mikä siellä vallitsi. Käveltiin erään kapean kujan läpi jossa valoa toivat vain muutamat siellä täällä palavat kynttilät. Ilmakin oli lämpimin mitä tähän aikaan täällä olo aikana oli vielä havainnut sen olevan. Viimeiseltä seinämällä alkoi löytyä pieniä aukiota muurien ulkopuolelle mutta niissäkin oli sitten korkeat kalteriseinät ja vielä piikkilankaa päällä ettei varmasti pääse kiipeämään yli. Ikään kuin oltaisiin ylletty edes piikkilangan luo. Viimein onnistuttiin löytämään kuitenkin sellainen pieni aukko josta pääsi tielle jossa selkeästi oltiin ajettu autoilla. Vieressä oli joitain vanhoja rakennuksia, ehkä jotain varastotiloja. Käveltiin jonkin matkaa tietä eteenpäin mutta meitä vastassa odotti kuitenkin jälleen kerran lukittu portti. Tämä portti oli kuitenkin sentään rakennettu siten, että siitä sai helposti sijan jalalleen ja onnistui kiipeämään yli. Salla hyppäsi yli ensimmäisenä ja annettuani laukkuni ja kantamukseni hänelle toiselle puolelle, oli minun vuoroni mennä perässä. Koskaan en varmaan ole kiivennyt minkään portin yli. Etenkään tälläisessa tilanteeessa. Olo alkoi olla huolestuneen sijasta pikkuhiljaa jännittynyt. Oltiinko me viimein onnistuttu pääsemään pois? Käveltyämme hetken aikaa huomasimme kuitenkin olevamme pienellä aukiolla jonka ympärillä oli ties minkälaista autoa sun muuta romua ja iso paksu rautainen portti. Tuskainen "ei" kuului kummankin suusta sillä hetkellä. Portin vieressä oli kuitenkin pieni rakennus jonka ikkunasta paloi valo. Kurkistin ikkunasta sisään ja näin siellä miehen. Koputin ikkunaan saadakseen hänen huomionsa ja hän tuli avaamaan meille oven. Kysyin häneltä heti että puhuuko hän englantia johon hän vähän hölmistyneen näköisenä vastasi että "little". Selitin hänelle sitten englanniksi niin selkein sanoin kuin osasin sen mitä me juuri olimme kokeneet ja jouduin toistamaan saman vielä uudestaankin koska hän ei ymmärtänyt kaikkea ensimmäisellä kerralla. Tämän jälkeen hänelle oli kuitenkin sanomattakin selvää että me halusimme päästä ulkopuolelle ja avasi meille tuon rautainen portin oven. Kiitin häntä tuhannesti ja hän sanoi että se oli pikku juttu, ei se mitään. Ihanaa että onnistuttiin löytämään tuollainen rento mies joka ymmärsi edes vähän englantia eikä ketään sellaista joka olisi saattanut suuttua kun yhtäkkiä oltaisiin pamahdettu paikalle lukittuun tilaan. Joka tapauksessa... Olimme viimein vapaita! 

Hieman Herkuttelua

Kämpälle päästyämme päätimme lähteä nyt syömään Floran Thai Spiceen sillä kumpikaan meistä ei ollut syönyt mitään sitten aamun ja kahvilan herkkujen. Tilasin sieltä aivan ihanan ison riisi-kana-vihannes annoksen. Maksoi taas vain 6 euroa. Ja voi että se oli hyvää. Miten voi olla mahdollista että ainoastaan pelkät vihanneksetkin maistuvat niin hyviltä ilman mitään lisukkeita. Kana oli ihanan mausteista ihan kuten ilmoilla leijuva tuoksutkin oli antanut ymmärtää. Olin jo niin ehtinyt kaivata tälläista ruokaa. Tästä voisi selkeästi tehdä vakio ruokapaikan sillä näin hyvää ruokaa en ollut vielä koko matkan aikana missään syönyt. Listaltakin kun vielä löytyi monia annoksia joiden väliltä minun oli jo tuskaisesti tämäkin valittava. :)

Ruokailun aikana olimme seuranneet pöydästämme miten muutamaa kerrosta alempana olevassa mehubaarissa työskennellään. Alun perin suunnitelmamme oli ollut käydä syömässä jälkiruoka thai Spicen vieressä olevassa kahvilassa missä sunnuntainakin kävimme mutta muutimme suunnitelmamme mehubaarin. Otin sieltä ison appelsiini-banani-mansikka jogurtti smoothien. Ihanan raikkaan makuinen. Sellaisen voisi hyvin käydä juomassa aina aamupalaksi kun minulle ei kuitenkaan mikään kiinteä ja lihaisa ruoka mene aamuisin.

Muutama vaatekauppakin käväistiin taas penkomassa läpi ja ostin itselleni toisenkin vähän paksumman nahkatakin. Voisi toivoa että säät nyt pysyisivät näin aurinkoisia ja lämpiminä niin voisi antaa tuon talvitakin jo vietäväksi suomeen ja pärjäillä noiden nahkatakkien turvin. Erästä mustaa samettilaukkuakin tuli ihailtua yhdessä kaupassa. Suolaisenmakean himoissani käytiin ostamassa pussillinen sipsejä mukaan ja päädyttiin ostamaan myös punaviini pullo kun ne niin kauniisti ovat aina tavan käytävillä esillä. Yhtään ei ymmärretty nimien perusteella sitä mitä kannattaisi lähteä ottamaan joten lähdimme liikkeelle sillä että otimme vain pullon joka miellytti eniten silmää. Päädyttiin pulloon jossa oli vaaleanpunaisia ruusujen kuvia ja lapussa luki "roze". Hyvän valinnan teimmekin sillä pullo ei ollut hinnaltaan kuin jotain 60 korunaa. 

Surullinen Iltapäivä

Meillä oli taas muutaman tunti vapaa-aikaa ennen piirrustustunteja. Kahvilan vieressä oli suuri ostoskeskus jonne menimme kuluttamaan aikaa. Jälleen kerran laitoin huomiolle sen miten ihania vaatteet kirkkaine väreineen olivat. Mieleni olisi tehnyt sovittaa muutamia kesävaatteita sillä tälle päivälle ja ilmeisesti tulevalle viikonlopulle oli luvattu jo 20 asteen lämpötiloja. En kuitenkaan halunnut siinä hidastaa muiden menoa joten ajattelin että tulen sitten myöhemmin vaikka yksin sinne paremmalla ajalla. Saadaan silloin mennä vapaasti minne haluaa ja viipyä niin pitkään kuin haluaa. Löydettiin myös pieni eläinkauppa jossa oli ihana valkoinen papukaija häkissä. Sen vieressä oli monta pientä vaaleankeltaista kanarianlintua. Miten osaisin niiden laulu sillä hetkellä olla ihanaa. Siellä oli myös muutama oikein ihana pikku mini kilpikonna jotka olisi vaan tehnyt mieli ottaa taskuun mukaansa. Lukkojen takana oli myös pari myrkky hämähäkkiä. Ja sitten vielä kaneja. Oi, ihania~

Matkan aikana takaisin koululle tunsin kuitenkin taas miten masennus alkoi nostaa päätään. Tšekkiläinen kanssa oli ollut niin mukava olla että olisin voinut kyllä jatkaa iltapäivää vielä pidemmälle. Koulun käytävällä sitten istuin yksin kyyneleet taas silmissäni ja kirjoittamassa tuntojani jonnekkin pois. Äidillä oli siinä vaiheessa hyvä ajoitus soittolleen joten sain myös puhuttua hänelle kaiken sillä hetkellä mieltä vaivaavan suruni. Kaipaan vaan niin paljon ihmisiä joiden kanssa puhua syvällisempiäkin.

Masennukseen ei tuntunut auttavan edes nämä Martinin tunnitkaan joiden aikana olen aina tullu hyvälle mielelle. Minua vaan ei yksinkertaisesti kiinnostanut mikään sillä hetkellä. Onneksi nämä tunnit eivät kuitenkaan kestäneet kuin muutaman kymmentä minuuttia sillä Martinin oli lähtettävä johon eikä hän voinut jättää meitä omillemme. Tämä sopi minulle paremmin kuin hyvin. Saimme kotitehtäväksi lähteä istumaan vaikka johonkin puistoon ja piirtää siellä näkyviä ihmisiä paperille jotka sitten esittelisimme hänelle ensiviikolla. Mielummin kyllä teenkin sen niin sillä ulkona alkoi selkeästi nyt jo kirkastua ja aurinko lämmittää. Ja olihan meillä nyt kuitenkin koko viikonloppuisin aikaa. Hyvin voi lisätä sen jollekin tulevalle tutkimusmatkalle.

"Class Dismissed"

Jatkoimme matkaa linnan toista puolta mäkeä alas. Matkan varrella pysähdyimme ihailemaan kukkulan laella olevaa mini Eifel tornia jossa meidän pitää mennä vielä käydää. Jitka selitti meille että torni on rakennettu kukkulalle siksi että se antaisi edes hieman samaa tuntumaa korkeammalta käsin alkuperäiseen nähden. Matkalla alas kerroin Jitkalle ja oppilaille kouluttamme ja sitä miten saatamme jäädä jopa ovien sulkeuduttuakin sinne tekemään töitä ja siitä kuinka opettajat luottavat meihin jotta uskaltavat antaa meidän tehdä niin. Heidän koulussaan se ei kuulemma ollut mahdollista. Kun ovet menee kiinni niin koulu jää tyhjäksi. Heillä nyt tietenkin on pidempiä nämä koulupäivät kuin meillä mutta silti. Osa oppilaistakin alkoi jo pikkuhiljaa lämmetä puhumaan enemmän ja kerroin heille Suomen säästä ja kesästä. Pian olimmekin taas Kaarlen sillan juurella ja saimme nyt kuulla siitäkin vähän enemmän. Patsaat jotka siltaa koristavat kuvastavat kolmeakymmentä eri pyhimystä. Ennen patsaat olivat olleet aitoja mutta nyt ne oli korvattu jäljennöksillä. Luultavasti siksi ettei kukaan veisi niitä. Siinä vasta olisikin näky. Rosvolauma kanniskelemassa suurta patsasta. :D

Sillan toisella puolelta kävelimme astronomisen kellon luo johon saavuimme juuri sopivasti näkemään kuinka 12 apostolia vaelsivat kuolemaa kuvastavan luurangon soittaessa kelloa. Soinnin lopuksi korkealta kellotornin huipulta kuulimme soitettavaksi pienen torvi fanfaarin. Jitka jo ehtikin vitsailla että yksi hänen oppilaistaan oli selkeästi tilannut tämän juuri meitä varten tähän hetkeen. Ei me vaan viime kerralla tästäkin kävellessä (ja vielä monta kertaa) nähty mitään tuollaista. :)

Tämän jälkeen Jitka halusi vielä lähteä kanssamme kahville jonnekkin ja löysimmekin pienen herkku kahvilan kuljettuamme ensin hetken aikaa katuja pitkin. Ihana oli viimein nähdä uusia suuntia kuin niitä missä oltiin jo käyty. Cappuchinon lisäksi otin itselleni syötäväksi herkullisen kulhossa olevan suklaa-hillo-vanilija-kermavaahto-mansikka-mitälie muita hedelmiä siinä olikaan hässäkän. Kyllä nyt kelpasi syödä makeaa kun oltiin noin paljon taas käveltykin. Keskustelut koulujemme eroista ja samaisuuksista jatkuivat täälläkin. Täällä on tiedettävä jo 15 vuotiaana mitä haluaa lähteä elämässään tekemään ja siitä syystä kaikki eivät ole olleet niin tyytyväisiä aina omiin valintoihinsa vaan määrällisesti paljon enemmän lopettaa koulunsa kesken mitä Suomessa. Meillä sentään on lukio minne lähteä jatkamaan jos yläasteen jälkeen ei tiedä minne haluaa mennä. 

Tähän päättyikin sitten yhteinen retkemme oppilaiden kanssa. Jitka kiitteli meitä paljon siitä että olimme lähteneet mukaan ja pyyteli anteeksi jos olivat pitkästyttäneet meitä. Ja pöh. Miten tuollaisen reissun aikana voisi pitkästyä. Tämä retki oli ollut oppilaille korvaava englannin sekä liikunnan tunti mitkä he tämän takia olivat nyt missanneet. "Class dismissed" sanoi Jitka meille viimeisenä lauseenaan ennen kuin aloimme laittaa takkejamme päälle jatkoimme matkaa omille tahoillemme. Olen aina halunnut että kuulen minulle sanottavan noin. :D

Prahan Linna + Japanilaisiai :D

Mutta mahtui tähän päivää kyllä jotain hyvääkin. Kunhan ensin oltiin päästy koululle ja sieltä lähdetty Jitkan ja hänen oppilaidensa kanssa metroille alkoi olo siitä pikkuhiljaa paranemaan. Viimeinkin pääsi puhumaan kunnolla englantia ihmisten kanssa. Jitka oli oppilaidensakin suhteen sitä mieltä että tästä hetkestä eteenpäin he eivät osaa enää lainkaan Tšekin kieltä vaan kaikki puhutaan englanniksi. Oppilaat kun tuntuivat olevan yhtälailla ujoja englannin puhumisen suhteen mitä suomalaisetkin...paitsi näköjään minä. Olen hoitanut täällä niin suuren osan puhumisesta että minulle tunnutaan automaattisesti antavan rooli selittää hankalampiakin asioita. Ehken minä olekkaan sitten niin surkea mitä itse luulin. Tai sitten olen yksinkertaisesti vain paljon rohkeampi sen suhteen. : D Jitka kertoi meille että oppilailla on tulossa keväällä vastaan englannin kokeitakin joissa heidän on pakko puhua joten tämän pitäisi olla myös hyvää harjoitusta heille. Itsekin selitin että yksi syy miksi halusin tälle matkalle oli se että saisin opetella englannin puhumista koska Suomessa sitä niin harvoin tarvitsee käyttää. Paras tapahan oppia asioita on vain tekemällä. :)

Ihan ensimmäiseksi otettiin suunta kohti Prahan linnaa. Jitka varoitteli meille että joudumme kiipeämään paljon portaita ylös mutta eivät portaat olleet tuskin mitään ainankaan niihin verrattiin jotka käveltiin matkalla ratsastaja patsaalle. Lisäksi siellä oli paljon kevyesti kohoava tasanteita ettei kokonaan tarvinnut olla portaikossa. Kaunis tie se kuitenkin oli kaikkine kivineen ja lamppuineen. Eikä matkakaan ollut edes ollut pitkä kunnes jo huomasimme olevamme miltein huipulla pienellä kuvaustasanteella. Siellä oli paaaaljon Japanilaisia.  Tasanteella oli erikseen pieni muutamaa porrasaskelmaa korkeampi tasainen jolla kasvoi puu. Olin ottamassa kuvaa tuosta puusta ja tasanteelta sen hetkiseen ihmisineen kunnes yksi japanilainen jätkä tuli kuvaani  poseemaaraan kamerani eteen näyttäen V -käsimerkkiä ja kieltään hymyillen. Näytin vaan hänelle peukkua nauraen kun olin saanut kuvan otettua ja hän vastasi samalla lailla takaisin. Tuosta kuvasta tuli varmaan kaikkein paras kuva mitä koko tämän matkan aikana tulen edes ottamaan. :D

Ja tormäsinpä matkallani vielä sellaiseenkin jätkään joka näytti ihan Japanilaiselta näyttelijältä Yamamoto Yüsukelta. Blondattuine hiuksineen ja coolin asenteen kanssa kävelevää vastaan tulevaa miestä ei voinut kun vain jäädä tuijottamaan ja kun hän sitten vielä huomasi tämän, hän vain ystävällisesti sanoi minulle "Hello". Vastasin hänelle takaisin "Hello" ennen kuin olin edes ehtinyt tajuta mitä juuri tapahtui. Japanilaiset ne vaan on niin ihania! :D

Linnakin oli kaunis näky. Ulko-ovissa ja seinämässä oli paljon yksityiskohtaisia koristeluja jotka olisi tehnyt mieli kuvata yksitellen. Turistejakin löytyi paljon tältä alueelta. Yritin ottaa kuvan linnasta kokonaisuudessaan, mutta vaikka kävelin niin paljon taaksepäin että seinä tuli vastaan, ei linna silti mahtunut kokonaan kuvaan. Meille kerrottiin että Prahan linna on suurin muinaislinna mitä maailmasta löytyy, eivätkä he edes itse tienneet sitä ennen kuin olivat käyneet etsimässä tietoa meitä varten Wikipediasta. Linna toimii myös nykyisen presidentin virka asuntona ja linnan vieressä olevasta lipputangosta voi nähdä presidentin paikalla olon. Mikäli lippu on ylhäällä on presidentti silloin paikalla. Meille suositeltiin käyntiä linnan sisälläkin kunhan löydämme siihen aikaa sillä tällä reissulla emme sinne ehtineet.

Bad Day

Varoittan nyt jo etukäteen että tästä on tulossa tällainen pieni angsti teksti mutta minun on pakko saada tämä nyt purettua johonkin. Minua on masentanut jo eilisillasta asti eikä tämä päivä ole muuttanut sitä mihinkään. Hetken aikaa olin jopa iloinen tsekkiläisten opiskelijoiden ja Jitkan seurassa mutta onko kaikki silloin ihan kunnossa jos tunnen olevani enemmän osana porukkaa sellaisten ihmisten keskellä joita en tunne ja jotka eivät puhu samaa kieltä kanssani kuin sellaisten keiden kanssa asun? En nyt ala tähän kertoilemaan tähän syitä sillä minulla ei ole tapana puhua paskaa toisista heidän selkänsä takanaan etenkään nettiin. Minulla vain on ollut niin yksinäinen olo aamusta lähtien. Koulumatkan aikana ratikassa valutin kyyneleitäkin silmistäni mutta huomasitko sitä kukaan, tai jos huomasi niin väittikö? Ei. Kaipaan tällä hetkellä niin kovasti Suomessa olevia ystäviäni ja heidän seuraansa. Tällä hetkellä olisin mielummin täällä vaikka kokonaan yksin  kuin tuttujen ihmisten seurassa sillä silloin siinä olisin vain minä eikä minun tarvitsi pitää huolta kenestäkään muusta kuin itsestäni. Missään nimessä en kuitenkaan ole halukas jättämään tätä matkaa kesken ja lähtemään takaisin Suomeen sillä matkassa ja koulussa ei ole ollut mitään vikaa. Asunnon vaihdos kuitenkin kelpaisi. Tämä saakutin netti ei koskaan tunnu toimivan  täällä asunnolla joten en pääse edes skypeen keskustelemaan sellaisten ihmisten kanssa jotka pelkällä tervehdyksellään saisivat oloni paremmaksi. Alan olla niin täynnä tuota tuon kämpän netin toimivuutta. Tällä hetkellä mieli tekisi oikeasti muuttaa itsekseni jonnekkin muualle.

Uusi Laukku

Viimeinkin tuli vastaan jopa päivä jolloin meillä ei ollut iltapäivästä vapaata. Olin ajatellut että lähtisin koluamaan vähän keskustaa tai muutamia kauppoja jotka olin nähnyt aina ratikkamatkan aikana mutta se vaihtuvien vain tuohon kangaskaupan etsintään ja kirpputoriin kun joillakin ei ollut mitään tekemistä. Lähdimme sitten kesken tunnin suorittamaan tuon retkelle ja palasimme sopivasti kolmeksi. Nyt kun on taas tullut liikuttua luulisi että ensi yönä saa taas kunnolla nukuttua. 

Sallan kanssa pyörähdimme Florassa nostamassa rahaa ja eräässä kenkäkaupassa josta olin aikaisemmin löytänyt kivan laukun itta en ollut varma vielä silloin että haluatko ostaa sen. Laukku oli alkuperäiseltä hinnaltaan jotain 2000 korunaa mutta nyt sen sai alennuksella 600 sadalla. Päätin sitten ostaa sen kun tarve suurempaan laukkuun noille koulumatkoille alkoi olla jo aika suuri kun millään ei tunnu mahtuvat mukaan kaikki mitä tarvitsisi. Etenkin jos meillä vielä alkaa nämä ompelujututkin. Koululla kun ei ole mitään paikkaa minne voisi jättää tavaroita yöksi vaan kaikki pitää aina kantaa takaisin mukanaan.

Albertissa kävimme taas ruokaostoksilla ja löysimme sieltä joltain pasteijamaisia leivoksia joiden sisällä näytti olevan jonkinlaista lihaa. Yllätys kuitenkin oli kun paljastui ettei se ollutkaan mitään lihaa vaan itseasiassa suklaata. Sitä en olisi kylläkin ensimmäisenä arvannut. Ja oli vielä hyvän makuista ja täyttävää. Sellaisia pitää alkaa ostamaan useammin.

Puhuttiin myös siitä että josko pimeän tultua käytäisiin tekemässä pieni kierros tässä vieressä sijaitsevalla hautausmaalla mutta saa nähdä jaksaako kumpikaan. Etenkin kun haluan käydä ottamassa kuuman suihkun ensin. Voin olla aika tööt sen jälkeen. :)

Löytöjä ja Uusia Oppeja

Löydettiin vähän niinkuin sellainen pikkuruinen kangaskauppa. No itseasiassa kysyin että mistä suunnasta kannattaisi lähteä etsimään ja eräs hyvin englantia puhuva tyttö neuvoi meille oikein hyvän reitin. No aika mestareita oltaisiinkin oltu jos oltaisiin eksytty kolmen ratikkavälin ja viidenkymmenen metrin kävelyn välille. Ja vielä kartan kanssa! :D Kangaskauppa sijaitsi lienellä kujalla jonka vieressä oleva työmaa sai heti luulemaan että oltiin tultu väärään paikkaan. Ulkona oli tangolla erilaisia materiaalinäytteitä ja ihmisen muotoisille pahvinpaloille oli muotoiltu erilaisia vaatteita. Ne olivat kieltämättä aika oudon näköisiä. Sisään asuttua kangaskauppa kuitenkin voitti Suomen eurokankaan kuusi-nolla. Pienestä tilasta löytyi ties kuinka paljon kaikkia ihania kankaita, nappeja, nauhoja sun muita pientavaroita. Ja se mikä kiinnitti suurimman huomion oli se miten kirkkaita värejä osassa kankaista oli käytetty. Ihmekään että täällä saadaan niin paljon ihania vaatteita aikaan kun niillä on tälläinen aarreaitta kaupungissa. Salla bongasi minulle aivan ihania suuria violettia nappeja joita minun on pakko tulla vielä joku päivä ostamaan. Tämä kauppa tulee rikastumaan minulla hyvin paljon kunhan löydämme kunnolla aikaa tulla penkomaan kaikki läpi ja tiedän mitä minun tarvitsee sieltä löytää! :D

Sitten löysimme siitä miltein vierestä sellaisen "toisen käden". Second Hand; kirpputori. :D Ihana oli kun sisälle kävellessä oikein pelmahti nenän sellainen kirpputorin ja kierrätysvaatteiden tuoksu. Kaikki vaatteet oli laitettu esille värien mukaan joten oli hyvin helppo käydä läpi ensiksi tietyt osiot. Valitettavasti siellä vaan ei  näkynyt olevan myynnissä yhtään verhoja tai pussilakanoita. Niistä olisin saanut itse enemmän irti kuin vain pelkistä vaatteista. Näitä Second Handeja on tullut bongailtua monesti pitkin katuja joten täytyy lähteä tutkimaan näitäkin vielä tarkemmin aina kun kävelevät vastaan. Sain kuitenkin ostettua sieltä pari satiinista kiva kuosista paitaa jotka saavat vielä uuden ilmeen jahka keksin minkälaisen. 

Ihan ei ollut tämä "computer design" sellaista mitä odotin. Oletin että pääsemme oppimaan uusia värjäys tapoja, rasterointia ja sen sellaista suunnitelmillemme mutta sen sijaanpäsimmekin kokeilemaan kaavojen kuositellut tietokoneen kautta. Kiva ohjelma oli tämä mitä opettaja antoi meidän testata. Enemmän vaan olisi saanut siitä irti jos olisi ymmärtänyt mitä valikoissa lukee. Tästä ohjelmasta on kuitenkin saatavissa englannin kielinenkin versioon joka ei tällä hetkellä ilmeisesti ollut heillä koneella. Kokeilemme kuitenkin mekolle päätien kuositellua käyttäen lähtökohtana minun mittojani. Enpä tiennytkään että kokoni on sitten 42. Viimeksi kun tarkistin minulle vielä meni 38 vaatteet, ja nyt olenkin yhtäkkiä 42. Liekö täällä nyt sitten jotain eroja Suomen kokoihin. Vaikka kyllähän Suomessakin ne osaavat heittää vähän laidasta laitaan. Kyllä sitä vaan on oltava sitä mieltä että oma mitoitetut kaavat on ne kaikkein parhaat! Koneen vieressä oli iso tulostin jolla saimme tulostettua mukanamme nämä kuositellut kaavat. Lisäksi saimme myös kaavat eräille liiveille. Kyllä sellainen ohjelma ja tulostin kotiinkin kelpaisi. Ensi viikolle opettaja lupasi vielä hankkia meille joitain kirjoja missä olisi japanilaisia kuositteluja joita saamme sitten halutessamme kopioida mukaamme. :)