Mexicana Gulas

Olo alkaa viimein tuntua jo lähes parantuneelta. Tänään on jaksettu käydä Sallan kanssa vähän seikkailemassakin. Aamusta hypättiin metroon ja matkattiin "emoalus" ostarille syömään vähän aamupalaa. Ensimmäistä kertaa siellä ollessamme olimme huomanneet että siellä oli tarjolla leivän sisästä tarjottua gulashia, joten nyt kun kummallakin oli taas energiaa lähdimme maistamaan sellaiset. Sattuipa vielä sopivasti että paikka teki meksikolaista ruokaa joten siinä oli myös enemmän mausteita ja tulisuutta mitä varmaan normaalissa olisi ollut. Ja annoksen ulkonäkö.. Se oli ihana. Ympyrän muotoinen leipä johon oli kaiverrettu sisään tila johon gulashin sai ja siihen vielä päälle kansi. Näytti ihan joltain herkulliselta mini kattilalta. Ja hyvälle se kyllä maistuikin. Ensiksi tuli mieleen jokin jauheliha kastike jossa oli käytetty vähän eri mausteita kuin normaalisti mutta sitten alkoi jo kohta vähän polttelemaan suussa. Ihan hyvä kyllä niin, maistaapahan ainakin jotain kun ruoka on tulista. :D

Vatsa täynnä oli hyvä lähteä seikkailemaan vähän lisää. Päätettiin lähteä seuraavaksi etsimään "tanssiva talo". Miten onkin saatu jännästi talo rakennettua sillä lailla vinoon. Nyt kun oltiin Vltava joen vieressä oli hyvä mahdollisuus lähteä seikkailemaan toiselle puolelle siltaa pitkin. Joessa ui ihan kamalasti joutsenia.  Pääsin miltein kymmenen metrin päähän ottamaan kuvankin kun oltiin päästy toiselle rannalle.  Ihanan lämmin ja aurinkoinen ilma oli houkutellut kalastajiakin joen vierelle mutta eipä meistä kumpikaan bongannut heillä minkäänlaista saalista. Hetken aikaa kun ehdittiin vielä istumaan puiston penkilläkin nauttimassa lämmöstä aja auringosta. 

Ja koin kyllä maailman hirveimmän vessa reissun. Älkää menikö metroasemalla vessaan. Se voi olla kamalin paikka missä koskaan olette käyneet. Kaksi kertaa mietin että viitsinkö mennä sinne vai en mutta hätäoli sen verran pakottava. Se oli epäsiisti eikä siellä ollut lainkaan vessapaperia. Onneksi laukussa oli nenäliinoja. Pöntön vetokin kävi jonkun katosta roikkuvan narun kautta jolloin tuli mieleen että näinköhän kohta lentää jotain minun päälleni. Kuudesta käsienpesu altaasta varmaan yksi ehkä toimi. Ja kaikki tämä lysti maksoi vielä 5 korunaa siten että oven edessä oli ihan nainen laskuttamassa. Kyllä oli huojentunut olo kun sieltä pääsi pois.

Löydettiin me vielä yksi uusi ostoskeskuskin. Olo vaan alkoi olla jo sen verran väsynyt ettei shoppailu enää siinä vaiheessa paljon kiinnostanut. Ja aikalailla samoja kauppoja niissä tuntuu olevan mitä muissakin. Tämä kaupunki alkaa olla pikkuhiljaa kyllä koluttu. 

Loppu päivä menikin siinä taas lähinnä nukkuessa ja sohvalla matkoillessa. Telkkarista tuli ilmeisesti paikallinen versio voice of finlandista joten oli jännä seurata miten ihmiset täällä päin laulaa. Kaipaan kyllä jo Suomeen missä ymmärtää mitä ihmiset televisiossa puhuu vaikka ohjelma olisi englanniksikin. Täällä ei tajua mistään mitään. 

Sohvaperuna

Kello on tullut jo puoli kymmenen ja mitä tänään on saatu aikaan? Ei MITÄÄN! Koko päivän olen maannut sohvalla katsomassa telkkaria kun tämä nettikään ei aamusta toiminut. Kouluunkaan ei kukaan jaksanut lähteä kun listassa luki "free activities" eikä kukaan meistä tiennyt mitä tuo piti sisällään. Toivottavasti nyt ei tule sanomista maanantaina mutta kyllä minä nyt olisin toivonut että nämä terveemmät ihmiset olisivat pitäneet huolen siitä, että olisivat ottaneet selvää mitä meillä tänään on. 

Albertissa jaksettiin toisaalta käydä vähän ruokaa ostamassa. Siinäpä sen tämän päivän liikunnat sitten olivatkin. Löydettiin sipsipussi jossa luki ihan suomeksi "perunalastu". Ja oli siellä vielä aineksetkin suomeksi. Ihan en osannut sitä odottaa tulevan vastaan. Pieni pala löytyi Suomea sitten täältäkin. 

Synttäritkin ne sitten ja meni eilen. Olisin kyllä ollut halukas lähtemään juhlimaan niitä vähän enemmän mutta eipä tämän flunssan tuloa osannut arvata. Kiitos kaikille jotka muistivat ja etenkin niille jotka jaksoivat laittaa minulle onnittelut tekstiviestillä. Niitä oli 2. Kiitos siis Maarit M ja Tomi. Oikeasti? Mihin tämä Facebook on viemässä ihmisten sosialisoitumista? Olen monta kertaa sanonut että mielummin laitan itsekin tekstiviestillä onnittelut tulemaan koska silloin se menee suoraan henkilölle itselleen. Miettikää jos tämä netti ei täällä olisi toiminut koko päivänä ja olisin päässyt lukemaan kaikki onnittelut vasta myöhemmin. En tiedä teistä mutta minusta vaan ei olisi tuntunut oikein mukavalta vaan enemmänkin unohdettulta. Näinkö paljon minä teille merkitsen? Sitten sanotaan "mutta kun sieltä kautta vaan muistaa kaikkien merkkipäivät". Minua tuo ei paljon hetkauta vaan pistää lisää p*skaa lekaan. Onko ihmisistä tosiaan tullut niin laiskoja etteivät he jaksa muistaa ystäviensä syntymäpäiviä muuten kuin Facebookin kautta? Mikä siinä on niin hankalaa ottaa puhelin käteen ja näpyttää sinne "onneksi olkoon" ja laittaa se kyseiselle henkilölle jotta tämä voi saada sen suoraan? Ensi vuonna taidan lopettaa koko Facebookin käytön koko maaliskuuksi. Siinäpähän sitten saavat ihmiset miettiä mihin laitavat seuraavat onnittelut. Sähköpostiin vai? >:(

Happy Birthday To Me

Voi kun oli ihana nukkua pitkästä aikaa kunnon yöunet. En ole varmaan koko täällä prahassa olo aikana nukkunut näin hyvin. Eipä siihen tarvittukkaan kuin toinen hotellihuone ja sänky ja sen tyynyt. Paljon paremmat kuin nuo meidän litteän. Tai no oli nuokin litteät, mutta paljon pehmeämmät ja sinne sai vielä laitettua yhden pikkutyynyn alle jotta se oli sitten sopiva. Varmaan on tuon antibiootin ansiota, mutta sain taas yöllä hengitettyä nenänkautta. Olo on vielä vähän jumissa ja väsynyt mutta eiköhän tässä tästä kun tuota antibioottia otan vähän lisää. 

Ja ainiin, HYVÄÄ SYNTTÄRIÄ MINÄ! Tiesittekö että 27 vuotta sitten tänä päivänä oli varjossa 8 astetta lämmintä. No, nyt tiedätte! :D

Sain syödä aamupalankin täällä hotellilla. Ihanan monipuolinen tarjoilu. Oli nakkeja, kananmunia keitettynä sekä paistettuna, leipää, leikkeleitä, hedelmäsalaattia, jogurttia... Minulta meni varmaan osa ohikin. Pitkästä aikaa oli jo olo että jaksoi syödäkin. Vaikka eipä 3 nakkia, keitetty kananmuna, jugurtti, hedelmäsalaatti (jossa oli ainankin omenaa ja appelsiinia) ja yksi leikkele nyt paljon vielä ole mutta ainankin tuli syötyä jokseenkin monipuolisesti. Sitten join myös ihanan makuista hunajateetä. Jos ei tästä lähde olo energisoitumaan niin mistä sitten. Sen jälkeen kun ei ole neljän päivään syönyt paljon mitään, ei välttämättä ollut ihmekään että olo oli ihan ähkynä tuon jälkeen. :D Kyllä kelpaisi tuollainen aamiainen tänne meidänkin asunnollemme!

Nyt kun oli vatsa täysi teki pieni ruokalepo vielä terää. Huoneet piti luovuttaa vasta kahdeltatoista joten sain käytyä myös suihkussa ennen sitä. Miltein olisi tehnyt mieli ottaa kuuma kylpy seisoessani ammeessa mutta ehkä sitten ensi kerralla seuraavassa hotellissa. Minkäs minä tälle taudilleni mahdan sen suhteen että olisin tullut tänne ottamaan kylvyn aikaisemmin. 

Olo paljon energisempänä lähdettiin kahdentoista jälkeen hotellilta kohti meidän kämppää. Tarkoitus oli viedä vähän ylimääräisiä tavaroita sinne ennen kuin lähdemme ostamaan lisää uusia. Ihanalta tuntui kun pitkästä aikaa jaksoi kävellä enemmän. Lauri lähti kämpältä omille teilleen joten lähdimme matkaan äidin kanssa kahdestaan. Suunnattiin ensin kangaskaupalle jossa oltiin käyty. Parempi käydä tekemässä kangas ostokset sieltä nyt kun on vielä mahdollista antaa ne suoraan mukaan Suomeen vietäväksi. En kyllä halua sitä riskiä uudelleen että laukku menisi ylipainolle niin kuin tullessa. Mutta joo, ostin sieltä pari satiiri kangasta jotka painoivat ihan kamalasti kun niitä kantoi pussissa. Täytyy taas todeta että tämän maan kirkkaat värit vaan ovat niin ihania. 

Seuraavaksi ajettiin metrolla keskustaan. Monta kertaa olen matkamuisto liikkeiden ohi kävellessäni himoinnut kotiin seinäkelloa astronomisesta kellosta joten käytiin ostamassa minulle sellainen. Saapahan senkin jo suoraan Suomeen. :) Sitten me ajeltiin vaan takaisin floralle jossa käytiin syömässä kebab ranskalaiset. Kävi niin että äidin piti tarjota minulle syntymäpäivä lounas mutta minun pussistani tulikin kaikki maksettua. Vaihteeksi näin päin. Ja jaksoin syödä kaiken. Ensimmäistä kertaa neljään päivään jaksoin syödä ison annoksen ruokaa. Voi että tuntui ihanalta. Ruokahalu saa puolestani tehdä hyvin paluun. Puhuttiin myös kakun ostosta kämpille, mutta olin jo niin täynnä eikä mieleni tehnyt yhtään makeaa että jätetiin se sitten odottamaan Suomeen paluuta. Lopuksi käytiin vielä ostamassa pari murhan kuvittamat teekuppia. Viimeinkin. Johan minä niitä olin ehtinyt ihaillakkin. Tästä lähti suunta enää takaisin kämpille lepäämään. Ihmeen pitkään minä jaksoinkin kävellä ympäriinsä. Ja ihanaa kyllä oli. Harmi vain että yhteinen aika äidin ja Laurin kanssa jäi tällä reissulla niin lyhyeksi tämän flunssani takia. Ensi kerralla sitten. Loppupäivän voi sitten ottaa taas levon kannalta. 

Unta ja Lisää Lääkkeitä

Pikku hiljaa alkoivat energiat kyllä olla poissa. Lähistöllä oli mäkkäri joten menimme sinne syömään jotta saisin vähän ruokaa mutta enhän minä taaskaan jaksanut syödä kuin vain ranskalaiset. Mahahan tässä kohta pienenee ja kunnolla. Eikä se ruoka paljoa auttanut. Hypättiin sitten ratikan kyytiin ja matkattiin sillä äidin ja Laurin hotellille johon pääsin lepäämään hetkeksi ennen seuraavia tunteja. Enpä minä kuitenkaan millekään tunneille jaksanut loppujen lopuksi lähteä sillä puolen tunnin unien jälkeen olo oli edelleen heikko ja minulle oli tainnut taas nousta kuumekin. Äiti teki siinä siten päätöksen että hän ja Lauri lähtevät kiertelemään pariksi tunniksi kaupunkia jotta minä saan nukkua rahassa. Siellä sai verhojen avulla huoneen ihan pimeäksi ja eipä tarvinnut huolehtia oman asuntomessut naapurissa olevasta pianon soittajasta joka tuntuu joka päivä soittavan enemmän tai vähemmän pianoa. Mikä sitten myös ohkaisten seinien vuoksi kuuluu hyvin. Aluksi se oli ihan kivaa ja jännää mutta nyt sitä vaan ei jaksa etenkään silloin kun yrittää nukkua kuumetta pois.

Parin tunnin unet tekevätkin kyllä hyvää. Olo oli paljon virkeämpi kun oli oikeasti saanut nukkua rauhassa. Kello oli taas sen verran että House olisi alkanut telkkarista mutta siellä ei näkynytkään nova lainkaan. Sen sijaan löytyikin kanava jolta tuli japanilaisia animaatiosarjoja saksaksi. Ihana oli kuulla välillä muuta kuin Tšekin kieltä televisiosta. Miks ei tämä kanava voinut näkyä meidänkin asunnolla?

Äiti toi minulle apteekista jotain suihkutettavaa antibioottia. Siis täältä saa antibioottia ostettua suoraan apteekista. Aika ihanaa. Saadaan kunnon lääkettä. Olon on kyllä huomannut parantuvan pikkuhiljaa mutta pelkät buranat ja panadol hotit ei kyllä kovin pitkälle auta. Tehtiin tässä myös sellainenkin päätös että jään tänne yöksi ettei tarvitse enää alkaa liikkumaan mihinkään kun olo iltapäivällä jo oli mitä oli. Tämä sopi minulle paremmin kuin hyvin. Sainpahan samalla myös vähän omaa rauhaa ja taukoa meidän asunnosta. 

Markkinat

Näytöksen jälkeen lähdettiin Sallan kanssa ratikalla kohti florencin metropysäkkiä jossa nähtiin äiti ja Lauri. Halusivat lähteä käymään markkinoilla jotka olivat koulumatkamme varrella joten lähdettiin päätettiin lähteä suuntaamaan sinne. Ihmeteltyämme hetken kannattaisiko meidän lähteä ratikalla vai metrolla, kuultiin yhtäkkiä kun vieressämme oleva mies kysyi meiltä suomeksi että mihin olimme haluamansa mennä. vähän tuli hassu olo siinä vaiheessa. Viimeiset kaksi viikkoa ollaan kuultu tuntemattomilta pelkkää Tšekin kieltä ja nyt vieressämme seisookin yhtäkkiä tuntematon suomalainen. :D Kuultiin häneltä sitten hetki opastusta siitä miten metrolippujen osto toimii kun meidän nyt ei ole itse tarvinnut ostaa mitään ja hän oli käymässä täällä jo neljättäkymmenennettä kertaa..ja aina vaan halajaa takaisin. En kyllä toisaalta ihmettele. :) 

Päästiin sitten markkinoille. Ihme etten ollut aikaisemmin huomannut niitä vaikka joka päivä oltiin ajettu koulumatkalla niiden ohi ja ne kuitenkin näkyivät suht selkeästi. Hirveästi oli laukku ja vaate kauppiaita. Yhden topin sieltä ostin 600 korunalla. Jos olisin ollut terveemmiksi ja fiksumpi niin olisin varmaan voinut tinkiä hinnan alemmaksikin mutta silloin ei vain yksinkertaisesti jaksanut. Yksi kaunis pöytäliinakin lähti mukaan. Kovasti olivat myös myyjät heti kaupittamassa tuotteitaan. Hyvä jos edes vahingossa vilkaisee johonkin suuntaan (etenkin tälläinen kipeä vielä joka nyt automaattisesti saatta jäädä tajuamattaan tuijottamaan jotain) niin heti olivat myyjät kyselemässä miten voivat auttaa. Hyvää palvelualan se on mutta edelleen, antaisivat ensin oman rauhan tutkia tavaroita ja sitten tulisivat kyselemään. En minä nyt halua alkaa ostamaan mitään mistä en ole varma vaikka myyjät sitä miten yrittäisivät. 

Yhdessä rakennuksessa oli selkeästi elintarvike tori. Kauheasti oli myynnissä hedelmää, vihannesten ja lihaa. Ostettiin sieltä pari isoa mandariinin jotta saisi energiaa liikkua eteenpäin. Nämä olivat paljon kirpeämpiä mitä ne jotka söimme alkuaikoina. Tai no, mistä minä mitään todellisuudesta tiedän kun en edes maista kunnolla mitään :)

Muotinäytös

Kyllä tämä flunssa taitaa pikkuhiljaa tosiaankin alkaa lähteämään pois. Tai ainankin aamut paranee joka päivä. Paljon paremmin sai taas nukuttuakin ja aamulla oli sen verran virkeä olo että jaksoi lähteä katsomaan tšekkiläisten muotinäytöksen. Koululle päästyä kyllä huomasi että on nuha ja nenä tukossa sillä aina kun olen astunut ovesta sisään on nenääni iskenyt kamala viemärien haju mutta nyt, ei mitään. Nenä on niin tukossa ettei haista yhtään mitään. Ja tuossa tapauksessa ihan hyvä asia :) Kävellen sieltä sitten matkanteon näytös paikalle. Kartalta katsottuna olisi voinut luulla että matka olisi ollut paljon pidempi mutta matka taittui aika nopeasti. Kurkkuun vaan ärtyi aikalailla. Ja käveltiin me siinä sitten huvipuistonkin läpi. Aikaisemmin oltiin jo nähty muutamien laitteiden valot odottaesamme ratikkapysäkillä mutta siinä se ny oli. Kunhan tästä paranee voisi katsoa jos pienen hetken ehtisi tulla vielä siellä viettämään.  

Muotinäytös oli aika erikoinen se oli omaamme verrattuna. Luulin että oltaisiin päästy oikein kunnon catwalk lavan eteen kun niistä oli tullut katsottua niin monta videota koulun nettisivuilta mutta sen sijaan olimmekin jossain messu hallissa jossa pieneen tilaan oli laitettu tuoleja joiden edestä mallit sitten kävelivät. Ihan hienoja ja olostamme poikkeavia vaatteita heillä oli yllään mutta kyllä minä olin odottanut jotain suurempaa. 

Vähän Liikkeelle

Pää on niin tyhjä etten tiedä mitä edes kirjoittaisi. Kolmatta päivää sängyn pohjalla mutta onneksi olo alkaa pikku hiljaa olla parempi. Viime yönä sai nukuttua paljon paremminkin kuin edellisenä. Tein kyllä muutenkin sellaisen tempun että menin olohuoneeseen nukkumaan jotta sain siinä vähän omaa rauhaa levätä enkä köhimiselläni sitten häiritsisi muita. Saatikka tartuttaisi tätä tautia heihin. Vaikka eipä se kyllä paljon siihen vaikuttaisi. 

Iltapäivästä alkoi olla jo vähän energisempi olokin. Ruoka ja lämmin suihku virkisti mieltä kyllä kummasti. Kuumetta oli ollut aamulla 37.8 mutta iltapäiväksi sain sen laskemaan jo kokonaan pois. Eihän se tietenkään vielä mikään terveen merkki ole mutta hyvä silti. Illasta jaksoin myös lähteä vähän liikenteeseenkin. Alkaa pikkuhiljaa kyllästyttämään tämä aloillaan makoilu. Äidin ja Laurin kanssa lähdettiin käymään "emoaluksella", siellä suurella ostoskeskuksessa jossa Sallan kanssa oltiin lauantaina käyty. Nyt sai käytyä loputkin kaupat sieltä läpi. Ostettiin sieltä kaulahuivi suojaamaan kurkkuani. Ja löysin myös kivan pikkuhattu houskoristeen ja kaulakorun. Ipadiinkin käytiin ostamassa kunnon kuulokkeet ihan apple storesta. Hirmu mukava myyjä oli minusta kun esitteli minulle kuulokkeita pakkauksien sisältä ja antoi kokeilla kunnes sitten yhtäkkiä sanoikin että "mene tuonne kokeilemaan" ja osoitti pöytää missä kuulokkeita oli näytillä. Minulle tuli siinä sellainen palvelun katkaisu tuntuma. Hyvät kuulokkeet kuitenkin sain, ja parempi ollakkin hintansa puolesta. Muutenkin Ihmeellistä ettei täällä saa itse tutkia kaikkia tavaroita vaan myyjät tulevat esittelemään ne sinulle jos olet kiinnostunut. Entä jos et ole kiinnostunut vielä ja haluat katsoa ensin? Sitten kun myyjä tulee siihen varta vasten esittelemään niin minua kyllä alkaa ahistamaan kun tulee sellainen tunne että nyt minun on sitten pakko ostaa jotain. Enemmän se ajaa mini pois kuin tuo sisään. Ei millään pahalla heitä kohtaan.

Ei siellä kuitenkaan jaksanut pyöriä paria tunti enempää kunnes alkoi jo energiat loppua. Hyvältä tuntui kuitenkin päästä edes vähän käymään ulkona. Huomenna voisi jo yrittää lähteä käymään koulussakin.

Toinen Päivä Sairaana

 En meinannut saada unta sitten millään. Hengittäminen oli hirmu vaikeaa ja päätä korotti kamalasti. Aamulla en edes meinannut jaksaa nousta ylös ottamaan lääkettä kun tuntui että voisin oksentaa. Onneksi ei sentään käynyt niin, ikävä olisi ollut oksentaa lääkkeet pois. Parin tunnin lisänneen jälkeen olo oli kuitenkin jo paljon parempi. Äiti ja Lauri tulivat käymään tässä katsastamaan minkälainen tämä meidän asuntomme on. Ja toivat samalla kuumemittarin. Oletin jo ettei minulla mitään kuumetta ole kun sen verran hyvä olo ja olin nukkunut niin pitkään mutta mitä, 38.2. Joo ei ollut kuumetta ei. En edes muista koska minulla on edes viimeksi ollut noin kova kuume, tai edes näin kova flunssa. Ruokakaan ei maistu vaikka minulle haettiin ruoka-annos Thai Spicesta. Lisäksi sain vielä kakkupalankin. Eivätkä synttärinikään ole vasta kuin torstaina. Toivottavasti tämä menee ohi siihen mennessä. Eipä siinä kuitenkaan muu auttanut kuin jatkaa vain lepoa ja lääkkeiden syömistä. Tämä flunssa tuli todellakin huonoon aikaan. Mielummin olisin nauttimassa auringonpaisteesta.

Lepo Päivä

Eipä tässä todellakaan ole ehtinyt tapahtua paljon mitään. Koko päivän olen vain maannut sängyn pohjalla. Aamusta kävin vain nopeasti Albertissa ostamassa kaakaota, teetä ja nenäliinoja. Inhottavaa kun ei jaksa tehdä mitään vaikka ulkona olisi taas ollut kaunis aurinkoinen päivä. Mitään hajua ei ole siitäkään että paljonko minulla on kuumettakun täällä ei ole kuumemittaria. Otsa vain on lämmin ja peiton alla ollessa on ollut joko kamalan kylmä tai sitten kuuma ja hiki. Yhdessä vaiheessa tuntui että käsivarteeni olisivat olleet kiinni kuumissa hiilissä. 

Illasta olo kuitenkin hieman muuttui paremmaksi. Äitini on tänään tulossa tänne miesystävänsä kanssa ja kovasti halusi minun jaksavan tulla hotellille vastaan. Pitkään minä mietin uskaltaako sitä lähteä mutta päädyttiin lähtemään Sallan kanssa sinne molemmat. Miltein itku pääsi kun päästin käymään heidän hotellihuoneessaan. Ensiksi jo käytävät olivat olleet siistit ja viihdykkäät oranssine seinineen ja kauniine kaiteineen mutta kun huonekkin oli iso ja mukavan oloinen. Ja niillä on vielä kylpyammekkin ja eteisessä kokovartalo peili. Haluan muuttaa sinne. Sain myös itselleni vähän lisää flunssalääke varustusta ja uuden kameran. Nyt ei pitäisi värien vääristyä kuvia otettaessa. 

Ilta oli onneksi suht lämmin joten ulkona oli hyvä käydä esittelemässä vähän ympäristöä. Päädyttiin siinä sitten kävelessämme ostoskeskukseen jossa oltiin käyty torstaina. Opastettiin heidät albertiin ja käytiin myös samalla syömässä ranskalaiset mäkkärissä. Hyvin huomaa ruokahaluttomuuden kun jaksaa vain pelkät ranskikset syödä vaikka päivän aikana ei ole tullut syötyä paljon mitään. Aika pian tämän jälkeen lähdettiin sitten jo takaisin asunnolle. Metrotunneleissa oli taas ikävää kylmän viiman kanssa etenkin kun ilma oli muutenkin alkanut viiletä. Siinä vaiheessa kyllä laittoi miettimään että kannattiko sittenkään lähteä. 

Flunssan Oireita

Etkö ihana netti viitsisi toimia juuri kun minulla ei ole muuta tekemistä kuin odottaa että ketorin hot lasilliseni viilenee sen verran että sen kärsii juoda. Kello on puoli viisi ja koko yön minulla on ollut kylmä sekä kuuma yhtäaikaa (hirmu paksun peiton alla), päänsärky ja kävelemään noustuani hirmu heikko olo.Nenäsäkin on ollut ilkeästi häiritsevä "roska" koko eilisen ja toinen korviani tuntuu uhkaavan mennä lukkoon. Lisäksi näin ihan hämyjä unia joihin tämä olotila on tunkeutunut myös. Kiitoksia flunssa, sinua minä tähän vielä kaipasinkin. Onneksi on sentään sunnuntai ja toivottavasti tuo lääke nyt auttaa ettei koko loppu yötä tarvitsisi alkaa valvomaan.