Hard Rock Café

Löydettiin jälleen uusi baari/ravintola kulkemalla vain vähän matkaa eteenpäin. Ilmeisesti paikka oli todella suosittu sillä useampi pöytä oli ennakkoon varattu ja hyvällä tuurilla meille löytyi yksii vapaana oleva viiden hengen pöytä. Menu oli täynnä ihania ruoka-annoksia ja mieli teki miltein maistaa useampaa annosta. Tilasin kuitenkin kanapasta lautaselleen pillsnerin kanssa. Ja jälleen kerran oli ruoka niin hyvää ettei sanotuksi saa. Mitenkä tämän jälkeen osaa kotona syödä enää yhtään mitään kun täällä tottuu käymään joka ilta ravintoloissa syömässä herkullisia ruokia. Ja vieläpä halvallakin. Alle kahdensadan yhteishinnalla pärjäsin tälläkin reissulla.

Mahat täynnä oli hyvä jatkaa lauantai iltaa. Kello oli vasta vähän vaille kymmenen ja metrot kulkivat puoleen yöhön asti, joten meillä oli vielä hyvin aikaa käydä tsekkaamassa Hard Rock Café niminen baari. Senhän nyt kyllä jo arvasi etukäteen että paikka oli tupaten täynnä ihmisiä eikä mikään ihme sillä rocki soi kokoajan taustalla ja paikka oli todella mukavasti sisustettu. Korkealta katonrajassa olisin voinut napata mukaani ison kitara koristeen josta roikkui kristallipalloja luoden kitaran muodon alemmalle tasolle. Yhdet pillsnerin heitettiin jälleen pöytään (tai minun osaltani ainankin. En minä tänne sentään pelkästään kännäämään ole tullut). Noin tunnin verran me siellä viihdyimme kunnes päätimme aloittaa matkan takaisin asunnolle.

Huomenna en kyllä halua enää lähteä samanlaisille kävely reissuille mitä nyt olemme tässä tehneet. Jalkoja pakottaa niin vietävästi.

Hieman Lepoa

Miten voikin cappuchino maistua ihan erilaiselta eri paikoissa. Museon lähistöltä etsittiin jälleen uusikahvila jonne pysähdyttiin juomaan iltapäiväkahvit. Saatiin aikaan hienovertauskohde kuva kun Nooran tilaama latte osoittautui hirveän paljon pienemmäksi kuin oma cappuchino kupilliseni. Kyllähän minä tiesin että lattea tarjoillaan pienissä kupeissa mutta että noinkin pienissä.  Miten niin pieniä kuppeja voi olla edes olemassa.

Sää alkoi ulkona muuttua hieman sateiseksi joten päätimme tulla asunnolle lepäämään hetkeksi. Hyvää se lepo kyllä tässä vaiheessa taas jo tekikin. Eilisen kävelemisen jälkeen jalat olivat tulleet tänään kipeäksi puolta nopeammin. Eikä meistä kukaan paljon makoilua enempää tehnyt sinä aikana kun täällä asunnollamme olimme. Jossain vaiheessa aloimme kuitenkin miettiä että voisi lähteä syömään joten tie johti taas metroille. Nyt kun oltiin pyöritty keskustan lähellä jo niin paljon, mietimme että voisimme ottaa uuden suunnan. Lähdimme kokeilemaan metrolla kulkua pois päin keskustasta mutta päädyimme vain jonnekkin tosi syrjäiselle asutus alueelle. Tarkemin ei lähdetty tätä aluetta edes tutkimaan vaan käännyimme suoraan takaisin sinne mistä tulimme.

Uusi pysäkki päätettiin Floran ja keskustan puolesta välistä ja löysimme sieltä aivan ihanan kirkon. Pimää taivasta vasten valolamppujen korosamana kirkko näytti todella juhlavalta. Miksi näitä paikkoja on oltava näin monta.

Tuskainen Muinaisuus

Nyt sai vuoronsa eilen väliin jäänyt kidutusvälineiden museo. Löytyi piikkituolia, käsi ja jalkarautoja, saha jolla halkaistiin ihminen kahtia, jne... Kamalaa. Olen niin onnellinen ettei sellaisia välineitä enää käytetä. Seinillä oli myös käyttötarkoituksen lisäksi piirrettyjä kuvia välineiden käytöstä. Tuli huono olo jo pelkästä ajatuksesta että itse olisi joutunut sellaiseen kiinnitetyksi.

Pienen visiitin teimme myös Kaarlen sillallakin jossa nappasimme mukaan pari yhteis valokuvaa. Vanhojen papparaisten orkesteri oli edelleenkin ihastuttavaa kuunneltavaa. Sillan juurelta lähdimme kävelemään uutta koluamatonta katua pitkin maisemien tutkintaan ja onnistuimme löytämään tiemme eiliselle museolle ja talolle jossa leijonapatsaat komeilivat. Tällä kertaa alue ei kuitenkaan ollut tyhjä vaan rappusilla seisoi jonkin näköisiä paaveja. Lähemmäs kun menimme huomasi selkeästi miten huonosti nämä olivat saaneet meikkinsä ja mitä luultavimmin talossa oli alkamassa jonkin sortin näytös. Paavien kanssa kuitenkin sai otettua valokuvan kun vaan nätisti älysi mennä heidän seuraansa seisomaan kameraa kantavan kaverin kanssa. Ovien ollessa auki pääsimme pujahtamaan myös hetkeksi sisäänkin tutkimaan rakennusta uudelta suunnalta. Pienessä matkamuisto liikkeessä oli ihania nuottikoristeisia mukeja ja nuotti koristeinen sateenvarjo. Mieleni olisi miltein tehnyt ostaa pieni kultainen koriste rumpusetti mutta kun lähistöllä ei ollut minkäänlaista hintaa jätin sen kilttiä tyttönä taakseni.

Alfons Mucha

Lauantai aamu lähtikin loistavasti käyntiin. Sain aikaan ensimmäisen loistavan makuisen kahvikupillisen. Ei siihen tarvittukkaan kuin vain 5 kokeilua, 3 palaa sokeria ja vähän alle puolikupilista maitoa. LOISTAVAA! :) Eilispäiväisen seikkailun tuoma väsymys tuntuu vielä painavan vähän päälle mutta eiköhän olo tästä taas virkisty kunhan lähdemme taas tänään kohti uutta seikkailua!

Metrolla suuntasimmekin matkamme taas keskustaan jossa tapasimme Jorin ja Nooran. Aamukahvit käytiin juomassa eräässä suositun oloissa ja siistissä kahvilassa jonka tiskit olivat taas pullollaan herkullisen näköisiä kakkuja ja kroisantteja. Olen selkeästi kehittänyt jonkinlaisen rakkaus suhteen cappuchinoon sillä minusta alkaa tuntumaan etten muuta nykyisin enää tilaakkaan.

Taisinpa tässä myös löytää oman lempi taiteilijani. Löysimme museon jossa oli näytillä Alfons Muchan töitä. Ne olivat ihania todella inspiroivia. Piirrosjälki kaikkine yksityiskohtineen ja muotoineen oli niin lähellä omaa tyyliäni ja värit olivat lämpimiä ja pehmeitä. Tämän jälkeen todella haluan käydä ostamassa pari kappaletta aiemmin Florassa näkemiäni teekuppeja. Museon yhteydessä oli myös kauppa josta löytyi kaikenlaisia Muchan kuvittamia matkamuistotavaroita. Ostin sieltä itselleni kalenterin ja päätin että myöhemmin käyn vielä ostamassa pari suurta julistetta. Noin 25€ maksaa yksi kappale mutta pakko niitä on saada kun Suomesta nyt tuskin löytyy paikallisen taiteilijan taidetta. Jäisi vain turhaan kaduttamaan.

Le Patio

Tytöt olivat käyneet eilen illalla Le Patio nimisessä ravintola/baarissa jonne he halusivat lähteä nytkin syömään. Nopean yleissilmäyksen perusteella olisi voinut luulla että paikka olisi kamalan kallis sillä yläkerta sisustuksineen vaikutti niin fiiniltä mutta yllätys oli kun avattuani menun huomasin ruoka annosten maksavan alle 200 korunaa. Listasta löytyi todella herkullinen kana/riisi annos josta tuli mieleen paljolti isän tekemät ruuat. Jasmin riisiä, suuri annos kanaa, salaattia ja jotain tulista kastiketta. Todella herkullista. Lisää viihtyvyyttä paikan yläkerralle loi omalle osalleni vielä violettit seinät. Kunhan saan oman asunnon haluan johonkin huoneeseen samanvärisen seinän tai ehkä kaksi. :D

Täällä tuntuu myös oppivan jokseenkin pahoille tavoille. Yhden fantan jaksoin ruuan kanssa juoda jo seuraavaksi pöytään tuotiin pillsneri. On se van jännä miten kalja maistuu täällä paljon paremmalta kuin Suomessa....mutta uusia asioita minä tänne tulikin kokemaan joten antaa nyt mennä vaan. Ainankaan en anna sen vaikuttaa koulunkäyntiin.

Jälkeen yhdentoista me viimein pääsimme takaisin asunnolle. Johan siinä tulikin palloiltua 13 tuntia edestakaisin. Jalat on ainankin ihan muusina. :D

Nykytaiteen Museo

Tässä vaiheessa saatiin jo nukuttua Noorakin mukaan matkaan. Aukiolta valitsimme taas sattumanvaraisesti jonkin suunnan jota lähteä tutkimaan ja löysimme aikamme käveltyämme ja kuvailtuamme matkan varrelta viihtyisän kahvilan. Siinä olisi nyt ollut nyt ensimmäinen mahdollisuus maistaa meille suositellut goulashia mutta tarjoilijan mainitsema karamelli cappuchino vei kyllä voiton. Ja oli se ihanan makuista. Koskaan en ole juonut mitään yhtä hyvää kahvia. Tiskillä näkyi myös olevan tarjolla oikein herkullisen näköisiä piiraita ja kakkupaloja. Tähänkin paikkaan on vielä tultava uudestaan.

On se jännä vaikka mihin suuntaan lähtisimme onnistuimme jotenkin palaamaan aina takaisin aukiolle. Tästä oli kuitenkin hyvä jatkaa matkaa nykytaiteen museolle. Museo oli todella vanha rakennus ja siellä oli kamalan kylmäkin...tai johtuiko se sitten vain siitä että ilman viileys oli jo uponnut luihin ja ytimiin. Näytillä oli aika erikoista taidetta. Puurtarha välineillä tapettuja puutarhatonttuja, teoksia joihin oli sekoitettu eri lasten leluista revittyjä osia kuumaliimapyssyllä, taulu joka oli valmistettu liikennevaloista, jossa oli erilaisia kuvia päivän eri askareista, jne. En kyllä haluaisi pimeän tultua olla siinä huoneessa jossa ne revityt lasten lelut olivat.

Nykytaidemuseon vieressä olisi sijainnut myös kidutusväline museo mutta teimme yhteistuumin päätöksen siitä että jätämme siellä käynnin huomiselle. Ja hyvä niin. Kamerastani ehtikin jo loppua akku edellisen reissun aikana. Täytyy varmaan tästä eteenpäin laittaa se latautumaan aina yöksi jotta sitten estää koko päivän. Ilta alkoi jo pikku hiljaa pidentyä ja katulamput syttyivät luoden ihania valaistuksen kaduille. Juuri nyt kun en pystynyt niitä mitenkään kuvaamaan.

Suklaata ja Musikantteja

Päädyimme aukiolle josta löysimme taas pienen soittaja ryhmän. Näitä jäätiin kuuntelemaan jo hieman pidemmäksi hetkeksi. Kaikki soittajato livat joitain varmasti jo eläkkeellä olevia vanhoja miehiä ja heistä oikein paistoi se miten he nauttivat soittamisesta. Pakosti tulee itsekin hyvälle mielelle tälläisista näystä. Kyllähän näillä miehillä taisi olla cd musiikistaan jota he yrittivät kaupustella kuuntelijoille mutta se ei ollut mitään tyrkyttämistä mitä on usein muualla matkatessa joutunut kokemaan.

Matkan varrelle osui myös aivan mieletön suklaa kauppa, Viva Rock Candy. Ihan "hirveä" paikka. Jos olette paikkakunnalla niin misään nimessä "ei" kannata mennä.  :D Tarjolla oli ties minkälaisia suklaa konvehteja, suklaakakkupaloja, kuivattuja hedelmiä kuorutettuna suklaaseen jne. Lisäksi sieltä löytyi myös paikan päällä valmistettuja karamelleja. Televisiosta pyöri vielä video siitä kuinka näiden valmistus onnistuu. En ihan ollut ajatellut että ensin valmistetaan kiinteästä muovimaisesta massasta iso paksu pötkö jota sitten lähdetään rullaamaan pienemmäksi. Etenkin kun sisään saadaan vielä muodostumaan. Ei siihen kyllä ihan kuiviltaan omat taidot välttämättä riittäisi. Ihan pakko oli ostaa mukaan vähän noita kuivattuja hedelmiä sekä tryffeleitä.

"Viva Wishes You a Sweet Day?"

Rena

Sillan jälkeen olimme taas keskustan kaduilla kiireisien ihmisten ja turistien keskellä. Löysimme nykytaiteen museon bongaamalla kadulta 4 isokokoista pyssyä roikkumassa ilmassa. Vielä emme kuitenkaan menneet sisään kun ajattelimme Nooran mahdollisesti haluavan myös mukaan. Näin pitkän kävelymatkan jälkeen halusin jo pikkuhiljaa päästä istumaan jonnekin joten kävimme ostamassa kahvit Starbucket nimisestä kahvilasta. Se paikka oli ihana ja viihtyisä. Tarjolla oli monia eri kahvilaatuja ja kun tilaus otettiin vastaan oli mukaan kerrottava myös oma nimensä joka sitten kirjoitettiin kuppiin jotta tilaus menee oikealle ihmiselle. Tässä ei ollut yksi henkilö palvelemassa yhtä asiakasta vaan yksi ihminen toimi tietyn tehtävän parissa. Tilauksen otto, maksaminen ja ilmeisesti vielä muutama ihminen tekemässä jotain välivaiheita. Menen vielä joku päivä tutkimaan asiaa tarkemmin. Ottamini suuri cappuchino ei maksanut taaskaan kuin vain noin 4 euron verran ja nyt oltiin jo sentään aika keskustassa turisti kohteiden keskellä. Ja sainpa minä vielä kaupan päälle itselleni uuden nimen kun kahvikupissa luki Riinan sijasta Rena. :D

Kaarlen Silta

Meidän oli takoitus päästä käymään vielä toisessa valokuva näyttelyssä tämän museokäynnin lisäksi mutta se olikin jo ehditty purkaa pois. Kello ei ollut vielä yhtätoistakaan ja pääsimme jo viettämään viikonloppua. Marthan suositteli meille Kaarlen sillalla käyntiä nyt kun kerta olisikin lähistöllä. Mikäs sen parempi tapa aloittaa viikonloppu kuin lähtemällä kävelemään pitkin katuja ja kuvaamaan kaupunkia ilman mitään tarkempaa päämäärää. Ei sitä nyt kehdannut asunnollekkaan mennä.

Museon vieressä oli suuri rakennus jonka ulko-ovien vierellä oli suuret leijonapatsaat. Tämän toisen näyttelyn oli tarkoitus  sijaita tässä rakennuksessa mutta emme päässeet tutkimaan sisätiloja tarkemmin kuin vain eteisaulan jälkeen vastaan tulleeseen suureen halliin. Tälläkään emme ehtineet ottaa kuin vain muutaman valokuvan joka oli vielä kaiken lisäksi kiellettyä... Meille nyt vaan ei sanottu sitä tarpeeksi aikaisin. Tämä tila nyt kuitenkin sijaitsi vain yhdellä seinämällä sillä kulman takana oli sisäänkäynti ilmeisesti jonkinlaisen musiikki/konsertti tiloihin. Upeat portaat patsaineen ja koreine seinineen. En yhtään ihmettelisi jos kalleimmat musiikkiesitykset pidettäisiin tämän rakennuksen sisätiloissa.

  Matkaa kuitenkin jatkettiin tämän rakennuksen vieressä olevan Vltava joen yli. Matkalla oli loistava tilaisuus pysähtyä ottamaan muutamia kuvia Kaarlen sillasta jonne vielä jossain vaiheessa päätyisimme. Kadut ja rakennukset tällä puolen kaupunkia olivat jälleen kerran sanoinkuvaamattoman upeita. Minulla ei varmaan kohta ole kameranssa muuta kuin pelkkiä eri katujen kuvia sillä täällä ei tarvitse tehdä kuin vain pieni käännös jonnekin niin se mitä edessään näki oli täysin toisenlainen mitä takana päin. Matkan varrelle pysähdyimme syömään aivan mahtavat hodarit. Se oli varmaan kaksi kertaa isompi ja täyttävämpi kuin ne mitä Suomessa on koskaan syönyt.

Pikkuhiljaa alkoi huomaamaan miten aloimme lähestyä keskustaa. Joka puolella alkoi näkymään matkamuisto liikkeitä, erilaisia ruokapaikkoja ja hirvittävän paljon eri koru liikkeitä. Sellaista ihmismäärän paljoutta ei vielä ollut täällä olo aikana tullut vastaan. Kaarlen silta oli niin täynnä ihmisiä ettei siellä päässyt aina kunnolla kävelemään. Kaiteiden molemmin puolin oli tietyn välimatkoin pystytetty ties minkälaisia paikallisten kuuluisuuksien patsaita ja sillalta löytyi monia koru kauppiatia ja karikatyyri taiteilijoita. Sellaisen karikatyyri teoksen voisi itsestään tulla joku päivä hankkimaan sillä varmaan kaikilla kauppiailla oli jokin oma erikoinen tyylinsä piirtää ihminen. Ja kuuli sillalla myös musiikkiakin. Kun ensin olimme kulkeneet erään naisen ohi joka soittamalla mainosti pientä puista huilua (jollaisen myöskin voisi hankkia), tuli vastaan pieni orkesteri joka soitti ties minkälaista iloista ja hyväntuulista musiikia. Monet ihmiset viihtyivät siinä kuunnellen ja itsekin huomasin jääväni hetkeksi paikalleni ihailemaan heidän soitto taitojaan.

Ensimmäinen Metroajelu

Perjantai. Vaikka yhtään ei kyllä tunnukaan siltä. Tämä viikko on kulunut tosi nopeasti ilman että miltein mitään on saanut aikaan. Ainoat tunnit mistä on jäänyt tuntuma että on oikeasti tehnyt jotain olivat eiliset Martinin pitämät taide tunnit. Tänäänkin on vuorossa vain muutama museoreissu ja loppupäivä onkin sitten vapaata. Ensiviikolla minun on pakko päästä ompelemaan tuota mallistoani. Luulin että meillä olisi täällä aikapaljolti ompelua ja osallistuisimme sen ohella muutamille muille tunneille jotta saisimme käsityksen siitä minkälaista opiskelu täällä on mutta tuohon työjärjestykseemme ei ole kirjattu mitään siitä koska pääsisimme ompelemaan. Täytyy kai sitten ottaa ohjat omiin käsiin. En minä halua viettää kolmea viikkoa siten ettei täällä saa tuskin mitään aikaan.

Mutta kuten kuitenkin jo sanoinkin, tälle päivälle oli suunniteltu museo käynti. Ihan mukavaa vaihtelua oli välillä kokeilla matkustamista metrolla kun tähän asti oltiin ajettu pelkällä ratikalla. Mielessä vain pyöri huoli kaikkien muistuttamista taskuvarkaista mutta tähän aikaan aamusta ei kyydissä tuntunut olevan paljon ketään. Siltikin... Mietin pitäisikö jostain käydä halvalla hankkimassa pienempi laukku kuin tämä joka minulla on mukanani. Sellainen johon mahtuisi hyvin ipad, rahat, puhelin ja kamera. Voisi olla helpompi pitää siitä huolta.

Museo oli upea rakennus. Ilo kesti kuitenkin hetken kunnes tajusi ettei siellä saa ottaa kuvaa edes ulko-oven yläpuolella olevista katon koristuksista...tai no... Siitä piti maksaa... Ensin lähdettiin kulkemaan eteenpäin sillä mielellä että pärjätään hyvin kunhan vain ahmittava silmillä kaikki talteen mutta meidän ei tarvinnut kävellä kuin vain ensimmäiseen huoneeseen kun jo luovuttiin ajatuksesta. Seinät, katto ja kaikki näytillä olevat vaatteet, kellot, koriste-esineet, jne vain olivat niin upeita ettei niitä olisi voinut jättää kuvaamatta. Etenkin kun suurin himo kuvattaville kohteille löytyi itse rakennuksesta. Aivan kuten talojen ikkunoiden karmeissa, oli täälläkin monessa seinässä erilaisia koristekaiverruksia ja katossa komeili erilaisia kuvioita. Kyllä olisi harmittanut jos olisi jättänyt tämän väliin.

Kuukauden Vuokra; Kymppitonni

Siis mitä ihmettä? Vaihdan Suomen lentokentällä 450€ korunoiksi ja saan takaisin 9,700 . Asunnolle palattuamme huomaamme että pöydälle on ilmestynyt vuokranmaksu lappu joka näyttää euroina 400ja korunoina 10,000. Nyt ei mene ihan nallekarkit tasan. Voiko oikeasti olla noin paljon mitä ne veloittaa kun vaihtaa rahaa. Muutenhan minä olen hävinnyt tuossa yli viisikymppiä. Taidanpa käyttää automaattia tästä eteenpäin.

Koska eilen jäi Floran tutkiminen pois päätimme tehdä reissun sinne tänään. Sisältä löytyi paljon kalliilta vaikuttavia pikkuputiikkeja ja muutama kunnon vaateliike joissa hintalapuissa näkyi hinta myös euroina. Yhden sellaisen vaateliikkeen bongasin mistä menen varmasti vielä ostamaan vaatteita. Hintataso oli siellä aikalailla samoilla linjoilla mitä Suomessa. Jostain saattoi löytää kuitenkin hieman halventava tai hyvillä tarjouksilla. Eräästä liikkeestä löytyi aivan ihania Alfons Muchan tee astiastoa. Yksi muki maksaa noin 25€ mutta ne olivat niin ihania että niitä on aivan pakko tulla ostamaan. Lisäksi liikkeessä vallitsi aivan ihana tuoksukin kun tarjolta löytyi paljon erilaisia tee lajeja. Niitäkin on ostettava. Näytin varmaan hyvin fiksulta myyjien mielestä kun haistelin erilaisia tuoksuja nenä kiinni pussissa, mitta millä muullakaanlailla sitä pystyisi erottamaan eri tuoksut toisistaan kaiken sen paljouden keskeltä? :)

Alastonmalli

Iltapäivästä lähti jo kuitenkin sujumaan paljon paremmin. Meillä oli taas edessämme parin tunnin tauko ennen seuraavia tunteja. Minusta vähän tuntuu että masentunutta mieltä loi aikalailla kostea ja sateinen ilmankin. Kun emme jaksaneet etsiä mitää muuta menimme taaskin syömään mäkkäriin.  Aterian mukana sai tällä kertaa kahvikupinkin. Jenny jätti meidät sanoen että aikoo jättää väliin iltapäivän tunti joten jäimme Sallan kansa kaksin miettimään kuinka kulutamme aikamme. Koululle emme kumpikaan halunneet mennä vain istuskelemaan joten lähdimme tutkimaan lähiseudun ja valokuvaamaan ratikkamatkan aikana huomaamme metalliromu seinän. Vailla minkäänlaista varsinaista päämäärää kuljimme pitkin katuja pitäen kuitenkin mielessä mistä suunnasta olimme tulleet. Ihan kivan pienen lenkin saimme siinä aikaan kunnes kostea ilma ja tihkusade toi iholle pienen vilun.

Kävelimme takaisin koululle odottamaan seuraavia piirrustustunteja. Vähän oli viime tuntien jälkeen minullakin sellainen olo että olisin voinut vain lähteä kiertelemään kaupunkia mutta en kuitenkaan halunnut jäädä tunneilta pois. ja hyvä etten jäänytkin. Tunneilla tuli aivan mahtava olo kun pääsimme piirtämään alastonmallia ja opettaja, Martin, oli hyvin inspiroiva ja mukava... Nämä tunnit olivat täysi vastakohta aamuisille. Saimme vapaasti piirtää sieltä mistä halusimme eikä meidän tarvinnut olla niin millin tarkkoja mitä oli aina ollut. Varsinaiset opiskelijat maalasivat kuvat suurelle paperille tuoden mustalla ja valkoisella värillä esille valoja ja varjoja. Ja mikä ihaninta, meille sanottiin myös että ensiviikon tunneilla, jos haluamme, saamme kokeilla samaa tekniikkaa kun selkeästi hallitsimme piirtämisen. Siitä tuli niin hyvä olo ettei kolmen tunnin kulua edes huomannutkaan. Martin oli selkeästi hyvillään siitä että tulimme hänen tunneilleen ja hän kyseli meiltä kaikenlaista opiskelustamme Suomessa. Hän selkeästi järkyttyi tiedosta kun kerroin että meillä saattaa olla piirrustusta kokonaisen viikon verran putkeen ja vieläpä 8 tuntia päivässä. Täällä sitä on vain vähintään kolmen tunnin putkina. Tämän jälkeen oli ihana lähteä hyvällä mielellä takaisin asunnolle. Sääkään ei ollut enää niin masentava ja kostea vaan pilvet alkoivat selkeästi jo rakoilemaan ja päästämään iltaisia auringonsäteitä esiin.

Oppituntina "!"

Ulos oli  yön aikana ehtinyt sataa pieni kerros lunta. Vaikka säätiedotuksesta oltiinkin luettu että aamusta olisi pakkasta, ei se kuitenkaan tuntunut silloin kun sisätiloista astuttiin pihalle. Aamulla ikkunasta nähty pieni lumikerroskin oli jo ehtinyt sulaa pois vaikka aikaa ei ollut ehtinyt kulua kuin vain päälle tunnin verran. Ihmetystä mieleeni loi myös aikataulustamme löytyvä "!" kohta jota meillä oli tarkoitus olla seuraavaksi. Tarkoittiko se että meillä olisi nyt aamusta eilen missaamamme tietokoneella suunnittelu, vai eikö siihen vielä oltu kehitetty mitään, vai oliko se muuten vain jotenkin vielä epäselvää. Koululle päästyämme kävelimme suoraan kysymään asiaa Marthalta, joka ottikin meidät tarinoimaan kanssaan hetkeksi. Saimme infoa metrolla kulkemisesta ja pysäkeistä, huomenna ja maanantaina koittavia retkiä varten.

Opettajien huoneessa oli esillä upea mekko jonka olin jo ehtinyt huomioida jo tiistai aamuna. Mekko oli ollut kisatyönä eri alueiden välisissä kisoissa ja voittanut sen. Alueilla oli ollut eri aihealueet kuten esim kalat, joista olin tainnut nähdä joitain kuviakin. Asuissa oli ollut paljon suomumaisia yksityiskohtia.  Tämän mekon aiheena oli ilmeisesti ollut Prahan kaupunki sillä kultaiselle pohjakankaalle oli ommeltu kiinni Prahassa sijaitsevia tunnettuja rakennuksia ja niihin oli kirjailtu käsin kiinni suuri määrä paljetteja ja niittejä koristeiksi ja kuvaamaan ikkunoita. Viisi kuukautta mekon tekoon oli viideltä ihmiseltä mennyt ja jos nyt ymmärsin ihan oikein, on työn teko ollut aikalailla samanlaista mitä osa meistä harrastaa jo muutenkin; koululla iltamyöhään. En sitten tiedä mikä täälläpäin on iltamyöhä sillä tunnit saattavat hyvinkin kestää jopa kuuteen asti. Lisäksi mukaan oli tehty myös pitkät korkokengät, joissa myös oli koristeena paljon helmiä ja paljetteja.  Harmiksemme opettaja joka olisi opettanut kenkien tekoa on tällä hetkellä raskaana, joten emme voi ottaa osaa sellaiselle tunnille täällä olo aikanamme. Harmi. Martha sanoi että kenkien valmistaminen on kovaa ja raskasta työtä mutta eihän sen nyt meitä olisi estänyt. Ei meidän koulussa kuitenkaan ole ollut tuollaiseen mahdollisuutta ellemme itse sitten olisi älynneet sitä erikseen vaatia.

"!" meinasi kuitenkin samoja tunteja joita meillä oli edelliselle päivälle merkattu, joten suunta lähti kohti Mr. Jaroshin luokkaa. Miestä ei kuitenkaan jälleen kerran näkynyt mailla halmeilla joten lähdin vain jatkamaan edellisenä päivänä aloittamiani piirrustuksia. Jaroshin kuitenkin pelmahdettua paikalle hän  ensin kehui taitojani mutta alkoi sitten sanomaan etteivät ne ne näytä sellaisilta piirustuksilta mitä hän halusi. No tietenkään ne eivät näyttäneet. Ei hän koskaan ollut kertonut meille mitä halusi ja piirrostapa jolla olin työni piirtänyt oli se mitä käytän ihan yleisesti. "Näin te ehkä suunnittelette Suomessa mutta täällä voitte kokeilla jotain uutta" Joo, ei ihan mennyt nyt nappiin tuo lause. Enpä minä siinä sitten ehtinyt sanoa siihen että se on ihan oma persoonallinen tapani eikä se millä oikeaoppisesti vaatteita suunnitellaan kun hän jo pyyhälsi kritisoimaan Sallan aiheeseen liittymätöntä työtä. Salla sanoikin että seuraavalla kerralla hän piirtää lohikäärmeen niin ei pitäisi tulla sanomista oikeista mittasuhteista joita emme kumpikaa omissa töissämme olleet hakeneet.

Kyllä minä sen ymmärrän että hän huomauttaa tälläisista asioista mutta kun hän ei yksinkertaisesti ollut kertonut meille mitään mitä meidän pitäisi tehdä. Miten me muka silloin pystymme lähteä tekemään asioita toisin? Hieman ärsytti...eikä edes hieman...

Voihan Kaurapuuro

"Minkälainen on hyvä kaurapuuro, kova vai löysä?"

"Ömm, kova..."

"No...minkälainen on sitten kova puuro? Määrittele tarkemmin... Onko se sellainen että lusikka seisoo siinä pystyssä vai...?"

"... (-_-') No olisiko se sitten selkeämmin sanottuna kiinteä?"

Kyllä! Salla valmisti tänä aamuna meille aamiaiseksi kaurapuuroa. Ja kyllä se ihan kaurapuurolta maistuikin vaikka Salla tuntui ensin ihmettelevät valmistuksen eroja tämän ja kotona valmistetun välillä. Sokeri vain olisKauKi ollut hyvä lisä siihen sekä kunnon voi sillä tuo voi mitä olimme jo ensimmäisenä iltana ostaneet on ollut ihan omituista. Se on kovaa ja lastuuntuu ihan ihmeellisesti. Kyllähän se tietenkin ihan nätisti puuron sekaan sulaa mutta...

Kahvistani en saanut vieläkään kunnollisen makuista. Vaikka tälläkertaa laitoin jauhoja puolet eilistä vähemmän oli maku silti aivan hirveä. Tänään on kyllä pakko ostaa mukaan maitoa ja sokeria.

Aamiaisen seurana katselimme taas televisiota. Paikalliset lastenohjelmat jotain niin ihmeellistä verrattuna omiimme. Ruudussa oli ihmeellinen keltainen otus sekä vanha papparainen jolla oli lasten sukkahousut päässä. Siis mitä? Hyvät naurut tästä ainankin sai tälle synkälle ja pilviselle aamulle. :)

Paikallinen pikkukakkonen?

Rentoa Illanviettoa

Loppupäivän sujuikin sitten lähinnä rentoutuessa. Tarkoitus oli lähteä tutkimaan Floraa vähän tarkemmin ja kenties ostamaan vähän lisää vaatetta sillä Salla oli uutisten säätiedotuksesta arvioinut huomiseksi pakkasta, mutta kenelläkään ei tuntunut olevan energiaa siihen. Sen sijaan makoilimme Sallan kanssa sohvalla tutkien tarkemmin television tarjontaa. Jos kaikki on kerta dubattu tsekiksi olisi ihan kiva jos kaukosäätimestä olisi nappi josta saisi valita ohjelmille edes englanninkielisen tekstityksen niin että siitä edes ymmärtäisi jotain. Jännä oli kyllä kuunnella minkälaiset äänet eri ihmisille oli valittu kyllä alkuperäiset äänet vievät voiton. Luojan kiiton Suomessa ei ole tätä kulttuuria. En kestäisi katsoa jotain Housea suomenkielisillä äänillä.

Keittiömme ruuanlaitto neitsyyden vein sitten minä valmaistamalla jotain niinkin hyvää ja erikoista kuten makaronia ja jauhelihaa. Mausteita olisi ruoka kyllä enemmän kaivanut sillä täältä löytyi ainoastaan valmiiksi vain suolaa. Onneksi olimme kuitenkin älynnyt ostaa ketsuppipurkin makaronien mukaan joten ruoka oli näinkin jo ihan syötävää. Ensikerralla olemme jälleen kerran fiksumpia.

Vedet Poikki

Tämän päivän ensimmäisiinä oppitunteina oli suunnittelua Mr. Jaroshin opastamana. Opetus oli siitä kyllä kaukana kun hän vain sanoi meille että piirtäjää suunnitelmat niistä vaatteista mitä ollaan kisoihin tekemässä. Miksi ihmeessä? Mehän ollaan ne jo kerran sentään tehty ja vielä lähetetty tänne. En tajua. Luokkatilassa sentään vallitsi tällä kertaa hyvä henki ja oppilaatkin osasivat keskustella kanssamme englanniksi. Eilisillä tunneilla minulle vaan yhtäkkiä tokaisin "we dont speak much english" kun olin päässyt keskelle mieleeni tulvivat kysymys ryöppyä heidän töistään ja työskentelystään. 

Lounaaksi otimme paikallisia mandariineja ja kävinpä myös testaamassa erästä automaattiakin ostamalla sieltä yhden täytetyn patongin. Se oli hyvä ja täyttyvä. Tämän jälkeenpä meillä olikin taas vapaata aikaa hengailla pitkin koulua kunnes seuraavat tuntimme alkaisivat. Tarkoituksena oli olla Computer  designia mutta yhtäkkiä huomasimmekin että koulu oli hiljennyt täysin. Luokat olivat tyhjinä ja käytävillä käveli vastaan vain muutamia kopettajia joku talonmies joka yritti selkeästi sanoa esille jotain mutta ei osannut vääntää sitä englanniksi. Pienen hetken kuluttua tuli kuitenkin Jitka kertomaan meille että koulu on jouduttu sulkemaan ja opiskelijat päästämään kotiin koska koululle oli lakannut tulemasta vesi. Tämän me itseasiassa olimme jo ehtineet jo aikaisemmin huomata ja siitä oli ehditty myös useammin pahoitella mutta että oppilaat lähetetty kaikki kotiin. Ei vaan meillä noin ole. Meillä saa hyvin olla 40 astetta pakkasta ja silti pitää taistella tiensä kouluun. :D sitten Jitka vielä sanoi meille että tämän tapauksen takia he olivat kokonaan unohtaneet meidät ja siksi olimme ehtineet olla koululla varmaan sen puolituntia ainankin ennen kun meille älyttiin tulla kertomaan että voimme mennä myös kotiin. Harmitti vain että Computer design jäi nyt välistä sillä sellaista meillä ei Suomessa ole ollut. Ehkä sitten ensikerralla. :)

Ensimmäiset Aamukahvit

Jälleen valkeni aurinkoinen aamu Prahan ylle. Tänään ylös ei jaksanut nousta ihan niin aikaisin mitä eilen mutta herätyskelloa ei silti tarvittu. On se ihanaa kun saa nukkua aamuisin. Näkee sitten kuinka pitkään tätä jaksaa kun Suomessa on kuitenkin tottunut pääsemään aikaisin työntouhuun... Ensimmäisestä valmis aamukahvikupillisestani sain aika tujun makuista kun vielä unenpöppörässä annostelin jauhoja kuppiin samalla mittasuhteilla kuin kotonakin. Eipä sitä nyt valitettavasti kyllä ohjeitaan osaa purkin kyljestä tsekiksi lukea. :) Maitoa ja sokeriakin olisin kaivannut mukaan sillä maku ei ollut noin mitenkään miellyttävä.

Illan ilot

Ei me sitten ehdittykkään levähtää kuin vain hetki palattuamme kämpällemme kunnes jo päätettiin lähteä syömään jonnekkin Nooran ja Jorin kanssa. Tämän hetken aikana ehti kuitenkin tutustua hieman paikalliseen tv ohjelmistoon Dr. Housen parissa. Miksi ihmeessä eivät tšekkiläiset pysty katsomaan tv-ohjelmia niiden alkuperäisellä kielellä tekstityksien kanssa vaan kaikki pitää dubata. House menetti niin paljon omaa hohtoaan jonkun toisen miehen äänittämänä... Ei tietty silllä että ymmärtäisin mitään mitä siinä puhuttiin..

Ilta kuitenkin jatkui ja pian jos olimmekin vastassa Nooraa ja Joria kauppakeskus Floran edustalla. Päätimme lähteä tutkimaan aamulla näkemämme pitsapaikan tarjonnan vähän tarkemmin. Ei Suomessa vaan ole sellaista paikkaa myöskään kävelyt vielä vastaan. Tarjolla oli noin muutamakymmentä eri pitsalaatua, piiraita ja eri salaatteja. Pitsapalat olivat ihan hyvän kokoisia ja mukaan kuului vielä juoma. Kaikki tämä maksoi Suomen hintaan vain alle 5 euroa. Pitsakaan ei edes ollut mitää pahaa. Ulkoreuna vain oli ehkä hieman kovahko minun makuuni.

Matka jatkui takaisin ratikalla sinne mistä se oli alkanutkin. Vielä emme kuitenkaan olleet valmiit päättämään iltaa vaan pysähdyimme käymään ratikkkapysäkin edessä olevassa ravintolassa. Enemmän paikka kyllä  muistutti baaria raavaine vanhoine miehineen jotka heti loivat syviä tuijotuksia meitä kohti kun vain astuimme sisään.  Sisällä kuitenkin näkyi eräs perhe lapsineen syömässä joten ei ikäraja voinut ainankaan K18 olla. Tarjoilija opasti meidät viiden hengen pöytään jossa päädyimme tilaamaan matkan ensimmäiset alkoholit. Ensimmäinen tuoppini kaljaa ever. Suomen kaljasta en ole oikein koskaan välittänyt mutta yllättyin siitä että tämän kärsi jopa juoda. Eikä sekään maksanut edes paljoa. Tilaamamme 3 tuoppia lähtivät yhteiskuntaan noin viidellä eurolla. Saako sillä hinnalla kaljaa mistäänpäin Suomea? Epäilen.

Tämän jälkeen ei mieleni kaivannut muuta kuin lämpimän suihkun jonka jälkeen on varma ettei unta tarvitse odottaa kauan. Etenkin kun taivaalla hohtaa vielä täysikuukin. Lieköhän viimeöinen unettomuuteni johtui siitä vai vieläkö olin vain alitajuntaisesti jännittynyt siitä mitä odotin päivän tuovan mukanaan? Paljon uutta on kuitenkin ehditty tämän päivän aikana nähdä ja kokea... Joka siltikin on vasta niin vähän. :)

Ensimmäiset Oppitunnit

Lounasaikaan menimme sitten syömään jopa niinkin erikoiseen ja uuteen paikkaan kuin McDonalds. Ihan tänne asti piti matkata jotta pääsee mäkkäriin syömään. Suolaa täällä ei ainankaan turhaan säästellä sillä ranskalaiset maistuivat kerrankin jopa joltakin. Pikkuhiljaa alkaa jo myös hahmottamaan hinnat euroiksi. Hyvä nyrkkisääntö on että "viisi euroa on satanen".

Ruokailun jälkeen oli hyvä hetki tutkia koulua vähän tarkemmin. Ulkona on hyvänkokoinen koripallokenttä sekä ihmeellinen valkoinen kuplamuovilla päällystetty puoliympyränmuptoinen rakennus. Kuulimme jälkeenpäin että sisällä on kuulemma tenniskenttä. Täällä on paljon enemmän mahdollisuuksia eri liikunta muotoihin. Tietokone luokkaankin pääsimme hetkeksi tappamaan aikaa internetin parissa. Tarkoitus oli saada kirjoitettua tätä blogia sieltä käsin mutta heti kun muisti seikan ettei näppäimissä ole "ä" sekä "ö" kirjaimia, ja vielä lisäksi "y" ja "z" olivat vaihtaneet paikkaa, päätin että kirjoitan tätä mielummin ensin muistioon ja liitän nettiin sitten kun se asunnollamme taas toimii. Edes Facebookissa käynti ei onnistunut normaalisti sillä siihenkin piti kirjoittaa joku ihan eri osoite. Tämä paikallinen näppäimistö on kyllä ihmeellinen.

Pian kello löi jo kolme ja pääsimme ensimmäiselle viralliselle oppitunnillemme. " figure drawing" oli tuntimme nimi. Luokkaan astuessamme huomasimme telineillä aloitettuja alastonmalliin kuvia ja mieleen ehti jo juolahtaa ajatus siitä pääsisimmekö mekin tekemään. Toiveet tästä kuitenkin rikkoutuivat aika pian sillä meille annettiin 3erilaista kuvaa ihmisten kasvoista jotka meidän pitäisi hillittävä kopioida suurennoksena paperille. Mielummin olisin kyllä voinut ottaa alastonmalliin piirtämisen tehtäväksi ja tulla tekemään sitä vaikka useammin sillä makuuasennossa oleva nainen tuo esille paljon paremmin eri varjoja ja kehon muotoja kuin seisova. Opettajakin kävi vain tietyin väliajoin sanomassa meille "super, super" eikä kommentoinut työskentelyämme mitenkään muuten. Hieman tuli sellainen olo että meille oli vain pikaisesti kehitetty jotain tekemistä muutamaksi tunniksi.

Voson Spso

Klo 10.00 saapui Jitka hakemaan meitä koululle. Ulkona näytti nyt täysin erilaiselta mitä viimeyönä. Jitka opasti meille nopean reitin ratikkapysäkille ja Matkan aikana ehti jo hyvin huomata kuinka paljon värikkäämpää täällä oli. Seinä grafiittia löytyi miltein joka nurkasta ja talojen värit vaihtuivat oranssista pinkkiin ja siitä taas vihreään. Ikkunoita koristivat kauniiit kaiverrukset portit Ratikkamatka koululle kesti noin 20 minuuttia ja sen aikana ehti hyvin nähdä jotain siitä mitä kaupungilla on tarjottavanaan. Paljon tuli bongailtua eri kauppojen näyteikkunoita sekä ruokapaikkoja. Jitka kertoi meille liikkumisen eri mahdollisuuksista ja matkan varrelle osumista kohteista. Yksi erityisesti silmiin osumista kohteista oli pizzeria missä pizzat oli oikein kunnolla vitriineissä näytillä ettei varmasti jää keneltäkään huomaamatta.

Koulurakennus oli upean näköinen ulkoapäin. Suuri ja koristeellinen eikä mahtunut edes kameran kuvaruutuun. Sisään päästyämme tapasimme heti koulun rehtorin Marthan. Meille tarjottiin aamukahvit samalla kun tutustuimme toisiimme ja kouluun liittyviin perusasioihin. Saimme matkakortit joilla saamme vapaasti matkustaa kuukauden ihan millä menopelillä tahansa ihan mihin tahansa päin kaupunkia. Lisäksi saimme kortin jolla pääsemme sisään koulurakennukseen ja sieltä pois.  Ajatella, täällä pitää ihan kortin kanssa kulkea sisään ja ulos.

Rehtori oli hyvin mukava ja puhui hyvin englantia. Saimme kaksi vaihtoehtoa kuukautemme ohjelmasta johon hän myös kommentoi meidän pystyvän vaikuttamaan ihan miten vain itse haluamme. Jokainen päivä alkaa vähintään jälkeen yhdeksän ja siinä välissä on aina muutaman tunnin tauko jolloin voi käydä jossain syömässä tai ihan vain hurvittelemassa kaupungilla. Jos emme halua mennä jollekin tunnille voimme ihan hyvin kieltäytyä siitäkin. Kamalan rento meno.

Tapasimme myös koulun englanninopettajan, joka rehtorin tavoin oli myös erittäin ystävällinen ja auttavainen. Jitka niminen hänkin. On kuulemma hyvin yleinen nimi täällä päin. Hän esitteli meille koulurakenuksen samalla kun rehtori jäi tulostamaan kuvia jotka Irja oli lähettänyt tänne mallistostani. Hyvä että olin erikseen ottanut asian puheeksi sähköpostin kautta lähetettävistä kuvista sillä Sallan ja Jennyn kuvia ei löytynyt mistään. Ja minullekin Irja oli aikaisemmin sähköpostissa maininnut vielä silloin kun en ollut lähettänyt kuvani hänelle että "eiköhän tämä ilmoittautunisesi hyväksytä näinkin" tai ainakin jotain sinnepäin. Ja näköjään niitä kuvia nyt sitten kaipailtiinkin.

Koulurakennus oli täysin erilainen mitä omamme. 3 kerroksinen iso rakennus koreine portaikon kaiteineen ja luokkahuoneineen. Käytävillä löytyi ruoka ja juoma automaatteja joissa oli tarjolla täytettyjä patonkeja, jogurttia, mehuja ja erilaisia suklaapatukoita. Pääsimme seuraamaan hetkeksi tuntia jossa käsiteltiin uutta tulevaa muotia. Seinälle heijastettiin tietokoneelta kuvia uusista muodoista ja materiaaleista.  Ompelutilat olivat paljon isommat kuin omamme. Isossa huoneessa oli monia ompelukoneita jonossa ja niiden välissä muutama iso leikkuupöytä. Vaikka luokka oli vain ehkä lähes puolillaan ihmisiä toi se sinne jo aika ahtaan olotilan. Ehkä pääsemme vielä työskentelemään tänne joku päivä.  Lisäksi vieressä oli myös muutama pienempi luokkahuone joista löytyi muutama ompelukone sekä pöytätilaa.

Aurinkoinen Ensimmäinen Aamu

Herätyskellot laitettiin soimaan aamulla klo 9.00 paikallista aikaa ihan vain jotta saisi varmasti nukkua tarpeeksi pitkään edellisen illan jännitysten jälkeen, mutta herkille havahduinkin jo klo 7.30. On se vaan jännä miten aurinko ja aamun valaistuminen kirkastaa myös oman mielen hereille. Siinä jälleen yksi syy miksi pidän keväästä niin paljon. En malta odottaa näkeväni miten paljon luonto tällä ehtii muuttua kuukauden aikana.

Nyt onkin vielä hyvin aikaa valmistautua ensimmäistä koulupäivää varten. Hieman alkaa jo pientä jännityksen poikasta olla taas ilmassa kun ajatukset kohdistuvat koululle ja siihen mitä siellä mahtaakaan päästä tekemään.

23.6kg. Pääsimme perille!

Miten tämä päivä koittikin näin nopeasti? Aamulla vielä kotona ja nyt jo Prahassa kirjoittamassa tätä. (Ja kyllä, kirjoitan tätä Ipen (ipad) muistioon koska netin toimivuus täällä asunnollamme nyt on mitä on. Sitähän sää kysyit? :D )

Ja kyllä siihen matkalle ehtikin riittää kaikenlaista... Hyvä että pääsin edes kotiovesta ulos kun matkalaukku painoi niin paljon. 23.6kg tarkalleen. Miltein meni lisämaksun puolelle mutta onneksi sanoivat lentokentällä etteivät he ala vaivaisen 600 gramman takia laskuttamaan. Mutta tottahan sitä nyt painoa kertyy jos mukaan joutuu pakkaamaan kerralla vaatteet, hygieniavälineet, koulutavarat ja vielä työmateriaalit. Täällä ollaan kuitenkin kokonainen kuukausi! 

Suomen aamu oli ihanan aurinkoinen ja keväinen. Laittoi jo hieman miettimään minkälaisia maisemia tulisi vastaan sitten kun kotiin paluun hetki koittaa. Auringon saattoi tuntea jo hieman lämmittävän joten nähtäväksi jää miten paljon lunta on enää kuukauden jälkeen maassa. 

Lentokoneen noustessa Suomen maan kamalalta korkeuksiin iski ensimmäisen kerran se olo jonka puuttumista olinkin jo itseasiassa ihmetellyt... "mihin ihmeeseen sitä nyt lähdettiinkään mukaan?" Helsinki jäi piakoin kauas taakse pienine mikroskooppisine taloineen sekä muurahaismaisine liikenteineen ja tilalle astui pilvetön ja selkeä taivaan ranta. Auringonlaskun näkeminen 11 kilometrin korkeudesta oli myös jotain sanoinkuvaamattoman upeaa. Harvoin sitä nyt pääsee näkemään syvän punaisen auringon kajastuksen maan ja paksun pilvikerroksen välissä. Pian maanpinnalla saattoi myös alkaa huomaamaan pieniä valo pilkkuja. Mitä lähemmäksi saavuimme kohti määränpäätä, alkoivat myös valopilkku pikkuhiljaa lisääntyä. Oli kuin alamme olisi ollut hiljalleen loistoonsa nouseva tähtitaivas. Tuo näky oli enemmän kuin riittävä karistamaan kaiken jännityksen siitä mikä perillä mahtoi odottaa. Kylmä, jäinen ja luminen Suomi oli jäänyt taakse ja tilalle avartui uusi ja jännittävä maailma.

Ja jännitystähän meiltä ei sitten puuttunut. Mukavasti sujuneen lennon jälkeen löysimme seuraavaksi itsemme kaikkien kantamustemme kanssa Prahan lentokentän sisääntulo aulasta. Muutaman sanan olimme jo lennon aikana ehtineet vaihtaa siitä miten vähän meille oli infottu siitä mikä meitä vastassa odottaa. Minä sentään tiesin oman majoituspaikkamme nimen mutta muilla se taisi olla vielä vähän hakusessa. Meille oli infottu että meitä olisi vastassa kaksi naista. Oma komalaisille ja oma meille vaatetukseen tytöille sillä emme kuulemma olisi mahtuneet yhden auton kyytiin. Heillä piti olla kyltti jossa luki "students Savonlinna". Noh, eipä siellä missään näkynyt kahta naista saatikka edes sellaista kylttiä. Sen sijaan, kun olimme ensin ihmetelleet sitä onko vastaantulo komiteamme kenties vielä matkalla kun luentomme oli saapunut vartin etuajassa, tuli meille puhumaan eräs nuori mies. Sanoi odottavansa noin viittä ihmistä jotka hänen olisi tarkoitus viedä majoitukseen. Hän ei tiennyt nimiämme, kouluamme tai edes sitä mistä maasta meidän pitäisi olla kotoisin. Kyltissäkin luki "LTS". Vartin me siinä sitten seisoskelimme ja ihmettelimme samalla kun hän yritti soitella ja selvitellä asiaa. Onneksi sentään satuin nappaamaan hänen puheidensa keskeltä oman majoituspaikkamme, penzion veran nimen joten se loi edes vähän lohtua siitä että tämä mies olisi hakijamme. Komalaisilla kun ei ollut mitään käsitystä siitä mihin heidän oli tarkoitus olla menossa. 

Päätimme sitten jännittyneen ilmapiirin mukana lähteä hänen mukaansa. Onneksi ei sentään tarvinnut olla siinä tilanteessa yksin. Lähteä nyt tuntemattoman miehen matkaan ilman mitään varmuutta siitä oliko hän oikeasti edes kuskimme. Matkan aikana olikin hyvä miettiä ääneen kaikenlaisia kauhutarinoita siitä mitä saattaisi tapahtua. Pääsemmekö turvallisesti perille vai lukeeko seuraavan päivän lööpeissä etusivulla "Viisi suomalaista tyttöä kadonneet jäljettömiin". Kunpa nyt Jitka edes saapuisi huomenna hakemaan meidät.  Ikkunasta oli myös hyvä tutkailla uusia maisemia. Lentokoneessa nähdyt valopilkku eivät olleet miten verrattuna siihen mitä näimme juuri vähän ennen kuin ajoimme keskustaan. Joka suunnalta mihin vain katsoit näkyi tumman taivaan korostamaan kaupungin valojen välkehdintä. Se oli kuunnellen pinta täynnä pieniä kynttilöitä. Todella kaunista. 

Keskustan läpi ajaessa silmiin ehti pistää paljon eri rakennuksia ja patsaita joita olisi tultava kuvaamaan jokin päivä. Pisteet on myös annettava kuskille siitä kuinka hyvin hän ajoi katuja pitkin. Ei meitä turhaan ole varoitettu varomaan liikennettä sillä nopea vauhti, äkkijarrutukset sekä ahtaat kadut huomasi selkeästi kyydissä ollessa. Vähän olisi jopa saattanut pelottaa siinä vaiheessa jos tiellä olisi ollut jäätä. 

Pian kuitenkin pääsimme penzion verran eteen. Ulkoa päin rakennus ei näyttänyt kovin ihmeelliseltä ja sisään päästyämme vastassa oli pelkkä tyhjä aula josta oli vastakkaiselle seinällä uloskäynti ilmeisesti sisäpihalle. Puolimatkassa tätä aulaa oli ovi josta pääsimme rappukaytävään. Missään ei näkynyt minkäänlaista respaa. Siitä meitä tuli hakemaan vanhahko mies joka opasti meidät toiseen kerrokseen tulevaan asuntoomme.  Asunto oli parempi kuin mitä olin odottanut. Teneriffan matkan aikaiset hotellihuoneen muistot olivat siihen hetkeen asti kummitelleet aika vahvasti mielessä ja oli yllätys huomata miten viihtyisä tämä huoneisto oli siitäkin huolimatta ettei elintaso ole niin korkea kuin Suomessa. Meillä on tilava huone jossa on 3 hyvän kokoista sänkyä ja televisio, tilava olohuone missä on koko seinän mittainen sohva, sekä pienempi sohva ja toinenkin televisio, ruokapöytä 4llä tuolilla sekä tähän tilaan yhdistetty pieni keittiötila. Ruuan laitosta voi tulla mielenkiintoista niin ahtaassa tilassa. Vessat olivat vähän erikoisempi tapaus. Kahdesta vessasta toisessa on vain pönttö ilman minkäänlaista lavuaaria mutta toinen oli siisti tila jossa on myös suihku. 

Tästä olikin sitten seuraavaksi hyvä lähteä miettimään mistä saataisiin ostettua ruokaa. Kukaan ei kertonut meille mitään siitä millä suunnalla sijaitsee lähin kauppa. Meidän oli pakko vain ottaa ja lähteä kävelemään johonkin suuntaan katsomaan mitä sieltä löytyy ja toivoa ettemme eksy matkan varrella. Ilma oli ihastuttavan lämmin verrattuna suomen pakkaseen. Pitkään meidän ei onneksi tarvinnut patikoida sillä jo muutaman kadunkulmat päästä löysimme ison kauppakeskuksen, Floran. Järkyttävää oli nähdä ensimmäistä kertaa kaikkien tuotteiden hinnat kun ne mielti automaattisesti euroina. Limpparipullohan maksaa lähes neljänkymppiä puhumattakaan jauhelihasta joka menee yli satasen. Paluumatkalla totesimme kuitenkin saaneemme ostettua hyvin ruokaa alle kymmenen euron. Täällä on todellakin halvempaa mitä Suomessa.

Uudet haasteet odottivat meitä kun pääsimme takaisin Penzion Veran ulko-ovelle. Näin jo valmiiksi "hyvin" sujuneen illan jälkeen emme tietenkään saaneet sitä millään auki. Yritimme kaikki omilla avaimillamme vääntää lukkoja auki mutta turhaan. Kello alkoi olla jo lähemmäs yhtätoista paikallista aikaa eikä ulkona enää ollut kovin lämmintäkään. Siinähän sitten olimme jälleen jumissa kunnes joku sattuisi tulemaan avaamaan oven. Lopulta soitimme seinällä olevaa summeria ykkös asuntoon tälle miehelle joka meidät oli opastanut huoneeseemme. Hirveän vihaisen oloisena hän neuvoi meitä käyttämään pientä läpyskää miltään näyttämättömän paperilaatan päällä joka oli kiinni ovessa lukon vieressä. Tämä aiheutti oven päästämään kovan pärinän joka avasi lukon ja pääsimme sisään. Rappukäytävän ovessa oli sama juttu mutta siinä oli jo kunnon lappu jossa oli nuolia osoittamassa pientä punaista palloa. Huoneistomme lukkojen ei ollut mistään helpommassam päästä. Avainta sai pyörittää monta kertaa suuntaan jos toiseen ennen kuin ovi suostui viimein avautumaan meille.

Kaiken tämän jälkeen ei mieli kaipaa enää muuta kuin pehmeän pedin ja hyvät yöunet.

Hyvää yötä Suomi sekä Praha! Olemme viimein täällä!

-Riina