Viimeistä Viedään

Nyt on laukku pakattu ja kaikki tavarat saatu mukaan. Hieman arvelutti että näinköhän kaikki mahtuu sittenkään vaikka puolet tavaroista olikin jo lähtenyt takaisin Suomeen, mutta nippa nappa saa laukun vielä laitettua kiinni ilman että siihen tarvitsee itse istua päälle. Nyt vaan jäädään taas jännittämään sitä miten paljon tuo laukku tulee taas painamaan. Suomessa olisi vielä ollut helppo keskustella ylipaino asioista mutta täällä se voi olla hieman hankalampaa eri kielellä sekä käsirahattomuuden kanssa. Enhän minä edes tiedä paljon tuollaiset ylipainon saattavat tulla maksamaan. Mutta jos nyt oikein osasin tuota laukunpainoa vähän arvella, sen pitäisi kyllä olla hivenen kevyempi mitä se oli silloin kun tänne tultiin. Vai onko minusta itsestäni vain tullut sitten voimakkaampi? Epäilen...

Pieni ilta seikkailukin me ehdittiin vielä käydä tekemässä. Rahaa ei ollutkaan mennyt niin paljon iltapäivän aikana jotain loput oli helppo lähteä tuhlaamaan loppuihin tuliaisiin. Ihanan tunnelmallista oli astua ulko-ovesta ulos, hämärään viimeiseen iltaan jonka siellä vietti. Vastahan me oltiin saavutti perille ja lähdetty etsimään kauppaa jostain suunnasta. Jään kyllä kaipaamaan näitä lämpimiä iltoja...ja  metroajeluita. Niin helppo on ollut päästä paikasta toiseen pidemmänkin matkan taakse. Mustek oli kuitenkin kohteename ja sen matkamuisto kaupat. Minulla oli tarkka kuva siitä mitä halusin ostaa, mutta ensimmäinen vastaantullut kauppa oli niin iso ettei sieltä meinannut erottaa mitään kaiken kimalluksen keskeltä. Vähän myös pelotti kävellä kaikkien niiden kristallien ja koriste esineiden keskellä, kun niitä oli niin paljon. Vierestä löytyi kuitenkin toinen kauppa johon sain kulutettuja miltein kaikki loput rahani.  Ilta oli kuitenkin sen verran ihana ja lämmin että olisi ollut aika ikävää vain lähteä takaisin hotellille. Hetken aikaa kierreltiin keskustan katuja, tutkaillen katu kauppiaiden tarjontaa ja nauttien ruokien tuoksusta. Nälkähän tässä vain itselle tulee. Miltein sorruin ostamaan itselleni yhden hodarin, mutta annoin kuitenkin olla. Lähtiessämme kuitenkin pois sen kojun luota, minulle alkoi toisesta kojusta huutaa joku toinen mies. Varmaan yritti saada minut luokseen ostamaan tai jotain, en tiedä, mutta pokkana minä vaan huusin hänelle takaisin Suomen kielellä "mää en ymmärrä yhtään mitä se selität!". Mä olen halunnut tehdä tuon jo niin pitkään. Salla sai siitä ainankin hyvät naurut jos ei muuta. :D

Ajeltiin siinä sitten taas viimeisen kerran Floralle ja mietittiin että kävisimmekö yläkerrassa katsomassa onko siellä vielä ruokapaikkoja auki. Se hodarien tuoksu kun oli nyt hyvin nostattanut nälän pintaan, eikä kämpällä olevia viimeisiä nuudeleitakaan viitsinyt syödä pois ennen aamua. Jännä oli kävellä Floran käytäviä pitkin kun kaikki liikkeet olivat menneet yhdeksän jälkeen jo kiinni. Yläkerrasta kuitenkin löytyi vielä väkeä ja ruokapaikan valinnan vaikeus. Monta kertaa oltiin kuukauden aikana kävelty KFCn ohi ilman että oltiin maistettu sieltä mitään. Nyt oli aivan pakko! Ja voi että harmitti ettei oltu tultu syömään siihen aikaisemmin. Verrattuna vieressä olevan mäkkärin ruokiin tämä oli jotain aivan taivaallista. Texas Grander, jonka söin, sisälsi paljon salaattia, kanaa ja jotain tulisia mausteita. Jo ensimmäisen haukkumisen aikana tuntui että missio kunnolla jotain vaikka suussa ei ollut kuin vain leipää, muutama salaatin pala ja hieman maustetta.  Mitä syvemmälle sitä söi alkoi tulisuuskin tuntua enemmän suussa, mutta se oli kuitenkin juuri sopivaa että sen pystyi syömään kevyesti loppuun asti. Vitsi mä tiedän kyllä mihin haluan tulla syömään kunhan tulen tänne sitten kesäkuussa takaisin! Saisi tulla tämä paikka Suomeen myös. 

Viimeiseksi ehdittiin vielä tehdä viimeinen reissu alberttiin salama käydessä ostamassa mukaansa suklaata. Jään kyllä kaipaamaan näitä halpoja ruuan ja makeisten hintoja. Ja nallekarkkeja! Onneksi niitä kuitenkin on jo pakattuna laukkuun mukaan. :D Enää ei ollut kuin vain yö jäljellä siihen, että olemme matkalla kotiin!