In De Finale!

Matkasta toisille tunneille tulikin sitten miltein turha reissu. Kivasti ajeltiin sinne ratikalla vain toteamaan että oppilaat ovat jossain matkalla ja tunnit meidän osaltamme peruttu. Kiva kun meillekin kerrotaan näistä asioista. Sitten kun vielä Sallan johdattamana oltiin lähdetty kulkemaan luokkaan eri reittiä mitä normaalisti omataksemme että portti joka on tähän asti ollut aina auki olikin kiinni. Nämä sitten päättivät kiivetä aidan yli kun eivät jaksaneet alkaa kiertämään etuoville joten minä sitten ajattelematta seurasin perässä. Miltein jäin jumiin huipulle kun en saanut jalkaa heilautettua mihinkään että olisi ollut helppo kiivetä alas. Tein sitten päätöksen vain hypätä kun matka ei ollut korkea mutta ylläni ollut hame jäikin kiinni yhteen tandoista ja miltein lensin nenilleen. Siinä oli vielä joku mies katsomassa sitä ja kun pääsin muiden luo tämä mies alkoi hirveältä raivolla kysellä minulta miksi hyppäsin yli ja että saatoin vahingoittaa alapuolella olleita puskia? Entäpäs minä? Entäs minun voitiin ja kuntoni? Siinä olisi saattanut käydä tosi pahasti jos hame olisi jäänyt pahemmin kiinni tankoon! Kukaan ei edes kysynyt minulta että "sattuiko?" Kädet nimittäin on vieläkin arat osuttuaan kivikkoon. On siinäkin tovereita!  Tai sitten Salla ja Jenny jotka kiipesivät yli ENSIN? Miksi se mies ei alkanut heiltä kysellä mitään vaikka varmasti oli nähnyt heidänkin kiipeävän yli? Tiukasti sitten tokaisin lopulta kun sain kunnolla puheen vuoron että minä vain seurasin ystäviäni jotka tekivät tämän ratkaisun ihan vain yhtäkkiä.  Siinä vaiheessa tämä mies laantui ainankin minua kohtaan hieman mutta jatkoi silti puhettaan siitä että etuovien portti on auki mutta tämä täällä oleva on aina kiinni. No, mistäs me sitä olisimme tienneet kun se on ollut avoinna silloin kun ollaan kävelty siitä ohi. Ja edelleen.. Ei se minun ideani ollut lähteä kiipeämään mihinkään saatikka edes lähteä "oikaisemaan"jostakin.

Jottei tästä kuitenkaan olisi tullut täysin turha reissu päätimme käydä Marthan luona kyselemässä vähän lauantain kyydityksestä lentokentälle. Marthalta olikin ollut sama asia mielessään sillä heti kun astuttiin sisään hän aloitti kyselemisen lähdöstämme. Kiva että jotain edes jotain saadaan huolehdittua kuntoon ajoissa. Ja näköjään näyttää olevan omalle kohdalleni tulossa vielä toinenkin tänne. Nimittäin sillä hetkellä kun oltiin lähdössä pois Martha vaan yhtäkkiä kysäisi meiltä että olemmeko jo tietoisia että yksi meistä on valittu Fashion Gamesin finaaliin. Eihän me mitään tiedetty ja Martha sitten luki hyväksyttyjen nimien listalta minun nimeni. Hieman olen ollut täpiöissäni sen tiedon jälkeen. Se tuli täytenä yllätyksenä. Olin jo ehtinyt unohtaa koko jutun kun siitä ei ollut kuulunut mitään miltään suunnalta pitkään aikaan ja siellä minun nimeni kuitenkin oli. Eipähän enää ainankaan tarvitse miettiä mitä alkaa tekemään sitten kun pääsee takaisin omaan kouluun. :D

Vähän taisivat olla muutkin ajatuksissaan paluumatkalla. Lähdettiin koululta ja hypättiin juuri asemalle tulleeseen ratikkaan kun katsoimme että se on meidän kyytimme. Mielessäni pyöri jo kaikki kaavoitus ja ompelu asiat enkä yhtään maisemia katsellessani tajunnut että missä me olimme menossa. Jossain vaiheessa havahduin katsomaan että ulkona äkyy uusia maisemia, mutta ajattelin että ratikka kulkee taas jotain uutta reittiä kuten se on jo koko tämän alkuviikonkin tehnyt. Viimeinen ajatuskatkos kävi kuitenkin siinä vaiheessa kun yhtä-äkkiä kaiuttimista kuului mies ääni "tämä on päätepysäkki, kaikki ulos". Oltiin vähän ihmeissämme siinä vaiheessa kaikki kun kukaan meistä ei tiennyt missä me oikein olimme ja mitä nyt oli meneillään. Ulos astuttuamme huomasimmekin sitten ettei se mikään numero 5 ollutkaan vaan 15. Oltiin juostu ihan väärään kyytiin. :D Onneksi vieressä oli kuitenkin metroasema joten sillä päästiin sitten jatkamaan matkaa kämpille. Pitkälle me oltiinkin ehditty. Se oli seuraava pysäkki mikä olisi tullut vastaan jos olisimme olleet matkalla "emoalus" ostarille. Ja ihan kuin ei siinä olisi jo ollut tarpeeksi, kun vaihdettiin mustekilla metroa minut pysäytti vielä lipun tarkastajakin. Oli niin hämyn näköinen mies että luulin ensin että hän yrittää vaan mainostaa jotain kunnes hän sitten sanoi "ticket, ticket". Oikein käsi ojossa esti minun kävelyni eteenpäin. Onneksi tämän jälkeen ei kuitenkaan käynyt mitään muita vastoinkäymisiä. Aikamoinen seikkailu saatiin kyllä aikaan pelkästä koulumatkasta. :D