Lets Talk About Finland

Olipas kerrassaan ihana päästä lähtemään kouluun. Viikon kun on täällä kämpällä vaan kyhjöttänyt niin kyllä siinä vaiheessa liikkuminen maittaa siitäkin huolimatta että käytiin lauantaina seikkailemassa. Vaikka kyllä jo pelkkä eilinenkin sisäpäivä sai tämän aamun hieman viileähkön ilman ja auringonpaisteen tuntumaan ihastuttavan raikkaalta. Ihana olla matkalla johonkin jossa kuluu kunnolla aikaa. Puolessa välin ratikkamatkaa kyllä tuli sellainen olo että näinköhän sittenkään noustiin oikeaan kyytiin kun se ajoi ihan eri reittiä mihin oli totuttu. Kellonkin ollessa jo hieman kymmenen pintaan alkoi pikkuhiljaa huolestuttaa ehdinkö käydä jossain tulostamassa esitelmäni meidän koulusta joka meidän oli seuraavaksi tarkoitus pitää. Kyllähän minä olisin sen jo viimeviikolla hoitanut jos olisin päässyt edes koko koululle. 

Hyvin me kuitenkin ehdittiin koululle ja hyvin sain tulostettua paperini. Ensimmäistä kertaa meillä oli jotain kolmannessa kerroksessa, jonka vuoksi oltiin aluksi vähän eksyksissä luokan suhteen, mutta hyvin löydettiin oikeaan paikkaan. Olin jotenkin kuvitellut että pidämme esitelmämme jollekin suuremmalle porukalle jossa on useita eri luokkia mutta meitä odottikin noin kymmenen hengen luokka. Mikä ei kyllä haitannut minua yhtään. Luokkahuone oli pieni ja ensiksi ehdittiin jo kauhistella että eikö siellä ole ollenkaan tietokonetta, vaikka meidät nimenomaan oli pyydetty tekemään power point esitykset. Tietokone olikin kuitenkin ovelasti piilossa lukollisen pöydän kaapin takana. Aika kätevää toisaalta. Pöydässä oli lasi jonka alla näkyi näyttö, jonka sai heijastettua seinälle. Eipähän vie tietokone turhaan tilaa.

Ja ihan hirveätä oli lukea englantia paperista. Esityksenne meninvät muuten ihan hyvin paitsi että oma puheeni omaan korvaani tuntui kamalan tökkivältä ja katkonaiselta. Olen kyllä niin paljon parempi puhumaan vaan suoraan sitä mitä sylki suuhun tuo. Onneksi tekstiä ei kuitenkaan ollut paljon ja sanoinkin heille että kysyvät mielummin sitten kysymyksiä asioista joista haluavat tietää. Paljon hempompi vastata siten. Ja nyt vasta alan myös käsittää oikeasti omat taitoni. En tiedä sitten onko se muiden omaava jännitystä vai heidän taitojen puutetta mutta minä olen selkeästi se kenelle tämä englannin puhuminen on langetettu. Ajatella että siitä ujosta tytöstä joka tuskin uskalsi mennä luokan eteen puhumaan suomeksi jotain esitelmää, puhumattakaan siitä ettei meinannut millään oppia puhumaan englantia ja jonka yhdeksännen luokan päättötodistukseen arvosana englannista oli 7, oli nyt meistä kaikista kolmesta se joka puhui kaikkein eniten, kovimmilla äänellä ja rohkeimmin tuntemattomille ihmisille kielellä, jota ei kaikesta huolimatta hallitse vielä ihan täydellisesti. Minulla oli olo että suorastaan loistin. Oli hetki jolloin meiltä kysyttiin vuodenajoista, ja heti Salla ja Jenny yhtä aikaa käänsivät päänsä minua kohden sanoen että "kerro sä". Mutta minähän olin jo arvannut sen! :D

Pidettiin kuitenkin esitelmät kahdelle eri ryhmälle. Toiselle kerrottiin vähän pidemmän kaavan mukaan, Suomesta, savonlinnasta ja meidän koulusta ja toisille vähän nopeammin koska heidän kanssaan meillä ei ollut niin paljoa aikaa. Tämä toinen ryhmä oli paljon uskaliaampi kyselemään asioita itse ja sainkin hyvin kerrottua heille Suomen ruokakulttuurista, joulusta, meidän opiskelusta ja siitä mitä tapahtuu sen jälkeen, musiikista, jne. Musiikin kohdalla tytöt vielä totesivat että kaikki hyvä musiikki tulee Suomesta, kuten esim. HIM, Nightwish, Lordi... Olin aika yllättynyt kun opettaja kysyi maamme ruokien hinnoista ja sanoi että heille ruoka on hirvittävän kallista. Meidän asteikollahamme se ei maksa paljoa mitään. Ja onnistuin "shokkeeraamaan" täälläkin ihmisiä iälläni. Eräältä tytöltä loksahti suu auki kun vastasin täyttäneeni torstaina 27, kun hän kysyi meidän ikiä. Luulivat että olen maksimissaan 20. "You are young spirited" he sanoivat kehuen! :D

Harmi vaan että nämä esittelyt jäivät näin tälle viimeiselle viikolle. Olisi ollut paljon mukavampi pitää ne jo ensimmäisen viikon aikana sillä silloin ihmiset olisivat varmasti uskaltaneet tulla kyselemään meiltä enemmän myös jälkeenpäinkin. Ja heidän kanssaan olisi varmasti ollut silloin mahdollisuus tutustua paremmin.