torstai 15. maaliskuuta 2012
Surullinen Iltapäivä
Meillä oli taas muutaman tunti vapaa-aikaa ennen piirrustustunteja. Kahvilan vieressä oli suuri ostoskeskus jonne menimme kuluttamaan aikaa. Jälleen kerran laitoin huomiolle sen miten ihania vaatteet kirkkaine väreineen olivat. Mieleni olisi tehnyt sovittaa muutamia kesävaatteita sillä tälle päivälle ja ilmeisesti tulevalle viikonlopulle oli luvattu jo 20 asteen lämpötiloja. En kuitenkaan halunnut siinä hidastaa muiden menoa joten ajattelin että tulen sitten myöhemmin vaikka yksin sinne paremmalla ajalla. Saadaan silloin mennä vapaasti minne haluaa ja viipyä niin pitkään kuin haluaa. Löydettiin myös pieni eläinkauppa jossa oli ihana valkoinen papukaija häkissä. Sen vieressä oli monta pientä vaaleankeltaista kanarianlintua. Miten osaisin niiden laulu sillä hetkellä olla ihanaa. Siellä oli myös muutama oikein ihana pikku mini kilpikonna jotka olisi vaan tehnyt mieli ottaa taskuun mukaansa. Lukkojen takana oli myös pari myrkky hämähäkkiä. Ja sitten vielä kaneja. Oi, ihania~
Matkan aikana takaisin koululle tunsin kuitenkin taas miten masennus alkoi nostaa päätään. Tšekkiläinen kanssa oli ollut niin mukava olla että olisin voinut kyllä jatkaa iltapäivää vielä pidemmälle. Koulun käytävällä sitten istuin yksin kyyneleet taas silmissäni ja kirjoittamassa tuntojani jonnekkin pois. Äidillä oli siinä vaiheessa hyvä ajoitus soittolleen joten sain myös puhuttua hänelle kaiken sillä hetkellä mieltä vaivaavan suruni. Kaipaan vaan niin paljon ihmisiä joiden kanssa puhua syvällisempiäkin.
Masennukseen ei tuntunut auttavan edes nämä Martinin tunnitkaan joiden aikana olen aina tullu hyvälle mielelle. Minua vaan ei yksinkertaisesti kiinnostanut mikään sillä hetkellä. Onneksi nämä tunnit eivät kuitenkaan kestäneet kuin muutaman kymmentä minuuttia sillä Martinin oli lähtettävä johon eikä hän voinut jättää meitä omillemme. Tämä sopi minulle paremmin kuin hyvin. Saimme kotitehtäväksi lähteä istumaan vaikka johonkin puistoon ja piirtää siellä näkyviä ihmisiä paperille jotka sitten esittelisimme hänelle ensiviikolla. Mielummin kyllä teenkin sen niin sillä ulkona alkoi selkeästi nyt jo kirkastua ja aurinko lämmittää. Ja olihan meillä nyt kuitenkin koko viikonloppuisin aikaa. Hyvin voi lisätä sen jollekin tulevalle tutkimusmatkalle.
Tunnisteet:
Eläimet,
Fiilikset,
Kaupat,
Koulu,
Martin,
Oppitunnit,
Ostoskeskus,
Piirrustus,
Praha,
Shoppailu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihanaa lukea samalla kun löydät paljon kauniita väriä ja nautit siellä, mutta samalla surettaa kun sinulla ei ole ketään siellä, kenelle voit jutella surusi. Hyvä, että äitisi soitti.. Sait jutella jonkun kanssa.. Eikö tosissaan Salla ja Jenny huomannut sinun suruasi tai pahaa oloasi? :/ Tai he eivät halunneet nähdä sitä.. suoraan sanottuna voisivat edes vähän välittää..
VastaaPoista