Tuskainen Muinaisuus

Nyt sai vuoronsa eilen väliin jäänyt kidutusvälineiden museo. Löytyi piikkituolia, käsi ja jalkarautoja, saha jolla halkaistiin ihminen kahtia, jne... Kamalaa. Olen niin onnellinen ettei sellaisia välineitä enää käytetä. Seinillä oli myös käyttötarkoituksen lisäksi piirrettyjä kuvia välineiden käytöstä. Tuli huono olo jo pelkästä ajatuksesta että itse olisi joutunut sellaiseen kiinnitetyksi.

Pienen visiitin teimme myös Kaarlen sillallakin jossa nappasimme mukaan pari yhteis valokuvaa. Vanhojen papparaisten orkesteri oli edelleenkin ihastuttavaa kuunneltavaa. Sillan juurelta lähdimme kävelemään uutta koluamatonta katua pitkin maisemien tutkintaan ja onnistuimme löytämään tiemme eiliselle museolle ja talolle jossa leijonapatsaat komeilivat. Tällä kertaa alue ei kuitenkaan ollut tyhjä vaan rappusilla seisoi jonkin näköisiä paaveja. Lähemmäs kun menimme huomasi selkeästi miten huonosti nämä olivat saaneet meikkinsä ja mitä luultavimmin talossa oli alkamassa jonkin sortin näytös. Paavien kanssa kuitenkin sai otettua valokuvan kun vaan nätisti älysi mennä heidän seuraansa seisomaan kameraa kantavan kaverin kanssa. Ovien ollessa auki pääsimme pujahtamaan myös hetkeksi sisäänkin tutkimaan rakennusta uudelta suunnalta. Pienessä matkamuisto liikkeessä oli ihania nuottikoristeisia mukeja ja nuotti koristeinen sateenvarjo. Mieleni olisi miltein tehnyt ostaa pieni kultainen koriste rumpusetti mutta kun lähistöllä ei ollut minkäänlaista hintaa jätin sen kilttiä tyttönä taakseni.