Oppituntina "!"

Ulos oli  yön aikana ehtinyt sataa pieni kerros lunta. Vaikka säätiedotuksesta oltiinkin luettu että aamusta olisi pakkasta, ei se kuitenkaan tuntunut silloin kun sisätiloista astuttiin pihalle. Aamulla ikkunasta nähty pieni lumikerroskin oli jo ehtinyt sulaa pois vaikka aikaa ei ollut ehtinyt kulua kuin vain päälle tunnin verran. Ihmetystä mieleeni loi myös aikataulustamme löytyvä "!" kohta jota meillä oli tarkoitus olla seuraavaksi. Tarkoittiko se että meillä olisi nyt aamusta eilen missaamamme tietokoneella suunnittelu, vai eikö siihen vielä oltu kehitetty mitään, vai oliko se muuten vain jotenkin vielä epäselvää. Koululle päästyämme kävelimme suoraan kysymään asiaa Marthalta, joka ottikin meidät tarinoimaan kanssaan hetkeksi. Saimme infoa metrolla kulkemisesta ja pysäkeistä, huomenna ja maanantaina koittavia retkiä varten.

Opettajien huoneessa oli esillä upea mekko jonka olin jo ehtinyt huomioida jo tiistai aamuna. Mekko oli ollut kisatyönä eri alueiden välisissä kisoissa ja voittanut sen. Alueilla oli ollut eri aihealueet kuten esim kalat, joista olin tainnut nähdä joitain kuviakin. Asuissa oli ollut paljon suomumaisia yksityiskohtia.  Tämän mekon aiheena oli ilmeisesti ollut Prahan kaupunki sillä kultaiselle pohjakankaalle oli ommeltu kiinni Prahassa sijaitsevia tunnettuja rakennuksia ja niihin oli kirjailtu käsin kiinni suuri määrä paljetteja ja niittejä koristeiksi ja kuvaamaan ikkunoita. Viisi kuukautta mekon tekoon oli viideltä ihmiseltä mennyt ja jos nyt ymmärsin ihan oikein, on työn teko ollut aikalailla samanlaista mitä osa meistä harrastaa jo muutenkin; koululla iltamyöhään. En sitten tiedä mikä täälläpäin on iltamyöhä sillä tunnit saattavat hyvinkin kestää jopa kuuteen asti. Lisäksi mukaan oli tehty myös pitkät korkokengät, joissa myös oli koristeena paljon helmiä ja paljetteja.  Harmiksemme opettaja joka olisi opettanut kenkien tekoa on tällä hetkellä raskaana, joten emme voi ottaa osaa sellaiselle tunnille täällä olo aikanamme. Harmi. Martha sanoi että kenkien valmistaminen on kovaa ja raskasta työtä mutta eihän sen nyt meitä olisi estänyt. Ei meidän koulussa kuitenkaan ole ollut tuollaiseen mahdollisuutta ellemme itse sitten olisi älynneet sitä erikseen vaatia.

"!" meinasi kuitenkin samoja tunteja joita meillä oli edelliselle päivälle merkattu, joten suunta lähti kohti Mr. Jaroshin luokkaa. Miestä ei kuitenkaan jälleen kerran näkynyt mailla halmeilla joten lähdin vain jatkamaan edellisenä päivänä aloittamiani piirrustuksia. Jaroshin kuitenkin pelmahdettua paikalle hän  ensin kehui taitojani mutta alkoi sitten sanomaan etteivät ne ne näytä sellaisilta piirustuksilta mitä hän halusi. No tietenkään ne eivät näyttäneet. Ei hän koskaan ollut kertonut meille mitä halusi ja piirrostapa jolla olin työni piirtänyt oli se mitä käytän ihan yleisesti. "Näin te ehkä suunnittelette Suomessa mutta täällä voitte kokeilla jotain uutta" Joo, ei ihan mennyt nyt nappiin tuo lause. Enpä minä siinä sitten ehtinyt sanoa siihen että se on ihan oma persoonallinen tapani eikä se millä oikeaoppisesti vaatteita suunnitellaan kun hän jo pyyhälsi kritisoimaan Sallan aiheeseen liittymätöntä työtä. Salla sanoikin että seuraavalla kerralla hän piirtää lohikäärmeen niin ei pitäisi tulla sanomista oikeista mittasuhteista joita emme kumpikaa omissa töissämme olleet hakeneet.

Kyllä minä sen ymmärrän että hän huomauttaa tälläisista asioista mutta kun hän ei yksinkertaisesti ollut kertonut meille mitään mitä meidän pitäisi tehdä. Miten me muka silloin pystymme lähteä tekemään asioita toisin? Hieman ärsytti...eikä edes hieman...