Nykytaiteen Museo

Tässä vaiheessa saatiin jo nukuttua Noorakin mukaan matkaan. Aukiolta valitsimme taas sattumanvaraisesti jonkin suunnan jota lähteä tutkimaan ja löysimme aikamme käveltyämme ja kuvailtuamme matkan varrelta viihtyisän kahvilan. Siinä olisi nyt ollut nyt ensimmäinen mahdollisuus maistaa meille suositellut goulashia mutta tarjoilijan mainitsema karamelli cappuchino vei kyllä voiton. Ja oli se ihanan makuista. Koskaan en ole juonut mitään yhtä hyvää kahvia. Tiskillä näkyi myös olevan tarjolla oikein herkullisen näköisiä piiraita ja kakkupaloja. Tähänkin paikkaan on vielä tultava uudestaan.

On se jännä vaikka mihin suuntaan lähtisimme onnistuimme jotenkin palaamaan aina takaisin aukiolle. Tästä oli kuitenkin hyvä jatkaa matkaa nykytaiteen museolle. Museo oli todella vanha rakennus ja siellä oli kamalan kylmäkin...tai johtuiko se sitten vain siitä että ilman viileys oli jo uponnut luihin ja ytimiin. Näytillä oli aika erikoista taidetta. Puurtarha välineillä tapettuja puutarhatonttuja, teoksia joihin oli sekoitettu eri lasten leluista revittyjä osia kuumaliimapyssyllä, taulu joka oli valmistettu liikennevaloista, jossa oli erilaisia kuvia päivän eri askareista, jne. En kyllä haluaisi pimeän tultua olla siinä huoneessa jossa ne revityt lasten lelut olivat.

Nykytaidemuseon vieressä olisi sijainnut myös kidutusväline museo mutta teimme yhteistuumin päätöksen siitä että jätämme siellä käynnin huomiselle. Ja hyvä niin. Kamerastani ehtikin jo loppua akku edellisen reissun aikana. Täytyy varmaan tästä eteenpäin laittaa se latautumaan aina yöksi jotta sitten estää koko päivän. Ilta alkoi jo pikku hiljaa pidentyä ja katulamput syttyivät luoden ihania valaistuksen kaduille. Juuri nyt kun en pystynyt niitä mitenkään kuvaamaan.