Hieman Lepoa

Miten voikin cappuchino maistua ihan erilaiselta eri paikoissa. Museon lähistöltä etsittiin jälleen uusikahvila jonne pysähdyttiin juomaan iltapäiväkahvit. Saatiin aikaan hienovertauskohde kuva kun Nooran tilaama latte osoittautui hirveän paljon pienemmäksi kuin oma cappuchino kupilliseni. Kyllähän minä tiesin että lattea tarjoillaan pienissä kupeissa mutta että noinkin pienissä.  Miten niin pieniä kuppeja voi olla edes olemassa.

Sää alkoi ulkona muuttua hieman sateiseksi joten päätimme tulla asunnolle lepäämään hetkeksi. Hyvää se lepo kyllä tässä vaiheessa taas jo tekikin. Eilisen kävelemisen jälkeen jalat olivat tulleet tänään kipeäksi puolta nopeammin. Eikä meistä kukaan paljon makoilua enempää tehnyt sinä aikana kun täällä asunnollamme olimme. Jossain vaiheessa aloimme kuitenkin miettiä että voisi lähteä syömään joten tie johti taas metroille. Nyt kun oltiin pyöritty keskustan lähellä jo niin paljon, mietimme että voisimme ottaa uuden suunnan. Lähdimme kokeilemaan metrolla kulkua pois päin keskustasta mutta päädyimme vain jonnekkin tosi syrjäiselle asutus alueelle. Tarkemin ei lähdetty tätä aluetta edes tutkimaan vaan käännyimme suoraan takaisin sinne mistä tulimme.

Uusi pysäkki päätettiin Floran ja keskustan puolesta välistä ja löysimme sieltä aivan ihanan kirkon. Pimää taivasta vasten valolamppujen korosamana kirkko näytti todella juhlavalta. Miksi näitä paikkoja on oltava näin monta.